monirotuisen Toivon touhuja ja turinoita

Ei otsikkoa

2012-07-26T13:18:01+03:00

Harmitusten harmitus - Vuodatuksen "kaatuminen" hävitti täältä kaikki aiemmat kuvat ja ei enää toimi niinkuin pitäisi joten Toivo jatkaa turinoitaan uudessa blogissa osoitteessa

www.tohvelisankarini.blogspot.fi - Tervetuloa !

Ei otsikkoa

2012-07-03T05:37:01+03:00

Kesä mennyt kovaa vauhtia eteenpäin ja heinäkuulle. Mökillä ehditty olemaan pariin otteeseen kahden eri viikon aikana ja sää suosi meitä sielläollessa. Ensimmäisellä kerralla Chico oli autosta ulos päästyään ihan puullapäähän lyöty näköinen,se oli sen ensimmäinen kerta mökillä jossa pihaa piisaa keskellä metsää. Toivohan tajuaa jo heti mökki-tielle kääntyessä minne ollaan menossa joten se istua nakottaa aina tarkkaavaisena 3 km mökkitien ja voi sitä riemua kun pääsee ulos . Piankos Chicokin tajusi että mökillä saa olla ja juosta ja mennä vapaana. Tosin taivaalla lentelevät haukat (ja niitä siellä on paljon..) rajoitti aikaajoin sen vapaanaoloa,äkkiäkös joku isompi kanahaukka nappaa tuollaisen 2.6 kiloisen pikkutirriäisen matkaansa joten välillä Chico piti pitää hihnassa ulkona ja mökissä sisällä portin takana mutta sai se paljon nauttia siellä olostaan.

Pikkusiskokin kävi lastensa ja kahden koiransa kanssa olemassa mökillä. Sekarotuinen Lola on Toivon tyttöystävä ( ) joten sille Chicon piti olla alkuun vähän pahana mutta Toivo mennä viipotti onnessaan Lolan kanssa. Kaukasianpaimenkoira Pimu on kiltti lutuinen tapaus mutta sen iso koko oli itsellekkin alkuun hieman pelottava :D ja Toivokin oli alkuun hieman väistelevä ( ja Chicoa pelotti ihan hurjana..päästi eka tapaamisella anaalitkin tyhjenemään..)mutta parin tunnin jälkeen molemmat meni aikalailla vapaasti tyttöjen seassa,tosin Chico valvotusti ettei jää Pimun isojen tassujen alle..

Öttiäisiä mökillä ja kotonakin on ihan hirveästi,punkit on ihan kamala riesa ja ihan pakko oli laittaa Toivolle Frontline-liuos,pahimpina punkkipäivinä siitä löytyi 6 punkkia ja vaikka punkkisyyni tehdään aina ulkoa tullessa niin silti niitä löytyy pikkupullavina-tai isopullavina. Liuos ei onneksi ole tehnyt mitään sivuvaikutuksia sille joten laitan sitä läpi kesän Toivolle. Chicosta ne pikkuötöt löytää yleensä heti kävely-vaiheessa vielä.
Ampiainenkin pääsi Toivoa pistämään mökillä kankkuun ja liekkö se herätti sen kamalan syksyisen ampiaishyökkäys-muiston missä Toivo oli menettää henkensä kun tuon jälkeen se alkoi pelätä itikan ininääkin ..tarvinnee nauhoittaa ampiaisen ininää vaikka kännykällä ja alkaa siedättää sitä ääneen ettei aina ala pakoilla pikkupaniikissa kun itikat inisee..

Äänitreenejä ollaan otettu nyt enemmän ja välillä Toivo toimii tolkuttoman hitaasti,miettii sen 20 sekkaa ilmoittaako vaiko ei..ei aina mutta aika usein joten olen alkanut välistä palkkaamaan namilla ihan siitä että tulee kertomaan äänestä ja selvästi se nopeuttaa sen ilmoittamista. Chicohan reagoi heti eikä kohta kaikkiin samoihin ääniin kun Toivokin ja on huomattu sekin että kun itse olen vaikka vessassa tai parvekkeella ja puhelin soi eikä Toivo pääse ilmoittamaan minulle niin Chico alkaa huutamaan ja haukkumaan että SOI SOI SOI !! Jopa minä sitten tiedän että nyt soi jokin.. ja herätyskellona mulla on kännykässä sama kuin kännykän soittoääni ja Toivo ei vieläkään reagoi siihen aamuisin mutta Chico reagoi..jos en aikapian sammuta herätystä,Chico alkaa huutamaan .
Palohälytintä harjoiteltiin mökillä moneen otteeseen ja ihan ensimmäisinä kertoina Toivo ei oikein hiffannut että kellekkä se pitää ilmoittaa,kävi tohottamassa Petralle ennenkuin tuli mulle kertomaan ja monta kertaa se meni myös sekaisin kun palohälytin soi-se yritti viedä äänen luo vaikka silloin pitää mennä maahan ilmoittamisen jälkeen ja monesti se kännykän soidessa ilmaisi äänen menemällä maahan.. Täytyy vaan aina lisää ja lisää treenata ääniä eri paikoissa ja eri tilanteissa niin asiat varmistuu.

Uunin ajastinta alettiin harjoitella ja ilmaisee sen pirinän hyvin mutta ongelmaksi muodostui se että Toivo ruukasi hypätä uunia vasten kertoessaan että siellä soi. ja sehän ei ole ollenkaan hyvä että lättäsee tassunsa kuumille levyille..joten aloitettiin alusta ja nyt harjoitellaan että ilmaisun jälkeen istuu uunin eteen. Sitä saadaankin harjoitella kauan..samaten mietin kouluttajan kanssa miten Toivon voi opettaa ilmaisemaan takaa tuleva polkupyörä ja koska pyörän ohimeno on yleensä hyvin nopea tapahtuma niin järkevintä opettaa se istumaan heti kun takaatuleva pyörä lähestyy. Siinä ei olla vielä edes alkuun päästy kun tarvitsee kaverin pyörän kanssa harjoituksiin mukaan mutta onhan tässä aikaa opetella.

Hieronnatkin Toivolla on aloitettu. Koirahierojaksi opiskeleva hevoshieroja Ninnu (http://www.elisanet.fi/ninnun_hevoshieronta/ ) aloitti kaksi viikkoa sitten kotikäynnit ja ensimmäisellä kerralla Toivo ei osannut asettua oikein mitenkään,vouhkasi ympäri huonetta,kävi välillä makaamassa Ninnun käsittelyssä ja taas vouhkasi. Reagoi kyllä vasemman takasen hierontaan monta kertaa aika säpäkästi ja vaikka luustokuvaus kertoi että kaikki ok,niin jotain siellä vasemmalla puolen oli kun varoitti Ninnua monta kertaa koskemasta liian lujaa. Tuntuvia lihasjumeja ei ollut missään joten voi siellä olla hermostossa jotain tai sitten ihan kipumuistin kautta reagoi?. Toisella kertaa malttoi asettua hierottavaksi jo paremmin ja Ninnu sai jo takasenkin hierottua läpi ilman että Toivo äsähteli ja samalla kertaa aloitettiin myös homeopatian kokeilu,haittaakaan siitä ei ole mutta luultavasti hyötyä kuitenkin koska nyt viikkoa myöhemmin Toivo on paljon rennompi. Kokeiluun tuli kaksi erilaista pilleriä,luustoon ja rentoutumiseen vaikuttavaa ja katsotaan jatkoa ajan kanssa. Ninnu käy vielä kotikäynneillä jonkun kerran,mukava ja osaava ihminen.

Oma kunto alkaa olla sen verran parempi että lenkit on pidentyneet jopa 3kilometriin ja tallillakin päästiin käymään puolen vuoden tauon jälkeen,Rollo-tinkkeriäkin ihan hirmuinen ikävä jo ehtinyt olla. Tietysti kaikki 4 koirapoikaa mukana,Rollon emännän Leksa ja Raimo ja omat koirapojat. Toivo tohotti ja tohotti innoissaan ja Chicoa hieman alkuun hirvitti isot hepat mutta ahh kun sieltä löytyi ihania kakkakasoja mässyttäväksi..hevosia ei onneksi ole madotettu nyt ollenkaan niin ei tarvinnut pelätä Toivon puolesta,sehän myös rrrrrakastaa gaggaa..Käytiin sitten ihan koirien kanssa pitkä metsälenkki heittämässä ja voi että ne nautti !! Puolisen vuotta siitäkin kun Toivo viimeksi saanut ihan urakalla ja vapaana vimmata Leksan ja Raimon kanssa ja kyllä ne menikin ja lutrasivat kaikki vesiojat ja taas menoksi. Chico oli hihnassa ensimmäisen kilometrin että pojat sai pahimman sählän juostua pois ja sitten pääsi tirriäinenkin vapaana painelemaan muiden kanssa eikä tarvinnut kuin muutaman kerran huhuta pientä pois isompien jaloista - hyvin ne osaavaat siis vapaanakin varoa pienempää koiraa. Ja ilta meni kotona hyvin sikeästi nukkuessa . Tästä ne tallillakäynnitkin käynnistyy,itsellekkin niin rentouttavaa päästä hepanhajuun vaikka ratsastamaan ei ole mitään asiaa ( selkä ei kestä mistä olen hyvin suruissani ) mutta jahka vielä vahvistuu niin pääsisi edes kärryillä ajamaan.

Miiakin kävi pari kk tauon jälkeen meitä moikkaamassa ja otettiin kaupan luona hieman käyttis-testin osioita ja uutena opetella uudenlainen seisahtuminen liikkeestä ja muutoin sitten jatketaan normaalia opettelua,tori-ja kauppareissuille pyrin menemään Toivon kanssa nyt edes 2 x viikossa että saa kunnolla hiottua sen käyttäytymisen rennoksi. Toivohan menee kyllä todella kuuliaisesti ja rennosti ihmisten ilmoilla mutta se alku on aina yhtä sähläämistä niin sitä harjoitella. Lähikaupassa se on usein mukana ja siellä menee hyvin mallikkaasti ja malttaa rauhallisesti olla ja ilmoittaa kännykän soimisenkin. Me ollaan kuulokoira- koulutuksessa oltu nyt vuosi ja 9kk ja omat leikkaukset on hidastanut koulutusta mutta eiköhän Toivokin aika valmis ala olla jo ja tavoitteena nyt elo-syyskuulla saada ne testit läpi jotta uudet innokkaat kuulokoira-koirakot pääsisi aloittelemaan koulutustaan. Syyskuulla on viimeinen kuulokoira-kurssikin meidän osalta joten katsotaan kuinka käy ..

Toivon Hani-siskokin kävi juhannuksen jälkeen piipahtamassa kylässä,viime tapaamisesta onkin jo 2 vuotta ja kummasti on kumpikin rauhoittunut ja muutunut siinä ajassa. Mukana oli tietysti myös Hanin 5kk ikäinen Sissi-tytär joka on ulkonäöltään ihan äitiinsä ja isäänsä pystykorvaan tullut mutta huomattiin samoja yhtäläisyyksiä naamoissa. Kentällä koirat mennä tohotti jonkin aikaa ja sitä ei tiedetä tunnistivatko sisko ja sen veli toisiaan mutta tyypilliseen nartun tapaan sisko antoi välillä veljelle kyytiä ja mitäsiinä veli muuta tekemään kun naama naurussa juoksemaan "olevinaan"pakoon..

Agirotu 2012 oli viikonloppuna täällä ja pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Lauantaina oltiin kaverin kanssa ilman koiria katsomassa ja voi että se on aivan ihanan mukaansa tempaava harrastus ja onhan itsenikin tehnyt mieli alkaa kokeilemaan sitä ja Toivolle se olisi ihan omiaan mutta kun itse en kykene enää edes juoksemaan pientä pätkääkään ja ajatus agilitysta vauhtilajina rajoitti oman ajatuksen sen aloittamisesta mutta nyt kun olimme sunnuntaina katsomassa ParaAgility-osaa ja sen jälkeinen kavereiden kanssa jutustelu,tiedon kerääminen netistä ja videoiden katselu herätti itseni huomaamaan että sitä VOI harrastaa vilkkaan koiran kanssa myös niin että itse menee kävelyvauhtia kun koiran saa toimimaan hyvin kauko-ohjaamisella !! Voi sitä riemun tunnetta kun tajusin että minä voisin alkaa Toivon kanssa sitä kokeilemaan !! Työtähän se vaatii mutta niin vaatii kaikki kouluttaminen mutta tästä ajatuksesta se agility-viritys lähtee. Vieläkun saan kaverin innostumaan oman koiransa kanssa mukaan niin hyvä tulee :D ..
Sunnuntaina tavattiin kisoissa myös Toivon Adoptio-äiti mammansa kanssa,aina se itkuksi menee kun tavataan..Adoptio-äiti on siis edellisen koirani Pyryn oikea äiti,sileäkarvainen collie Tinka joka emäntänsä kanssa on "adoptoinut" Toivon ja vaikka Toivo ei ole sukuakaan Tinkalle niin on se sen adoptioäiti hihihih..Tiian kanssa ei tavata kovinkaan usein,ehkä kerran vuodessa mutta aina se kohtaaminen on niin itkettävä..Pyry ehti olla minulla vain 2 vuotta ja sairasteli koko pienen ikänsä mutta se Koira oli sellainen Koira joita tapaan vain kerran elämässäni,todella mieliinpainuva Rakastettava nahka jollaista toista ei tule ( vaikka nahkan vielä joskus otankin) ja aina Tiian ja Tinkan tavatessa tulee niin ikävä Pyryä ja sitämyötä sitten itkukin. Mutta sellaista se on,elämä.

Ja ups,olin unohtaa kertoa kun meillä oli 2 viikkoa sitten kaverin "alaikäinen pilsneri"poikapentu päivähoidossa 2 päivää.

Toivo otti heti isin roolin ja paapoi,nuuskutti,paimensi,nuoli ja pissatti pientä ja kun Toivo nukahti niin Pieni napero hetken etsi tissiä siltä ja nukahti sitten Toivon massun viereen..

Chico oli pari ensimmäistä tuntia ihan hirmuissaan että MIKÄ tuo pieni otus mutta aikansa se tutkaili ja kuulosteli tilannetta,taisi tajuta sen olevan koira ja sitten se riemu repesi ja kyllä niillä kahdella olikin hauskaa leikkiä ja vimmata keskenään. Chico jopa antoi Naperon "alistaa"itsensä ja arvatkaa vaan missä kaikki 3 koiraa sitten nukkui jatkossa..sängyn alla kaikki 3 samassa mykkyrässä..Napero lähti sitten pikkukoira-laumaan kasvamaan ja oppimaan koiran tapoja ja onneksi tuli takaisin ja niinkin lähelle kuin meidän naapuriin eli näemme pientä jatkossakin .

Kuvia parin viikon ajalta lisään tähän kirjoitukseen jahka Vuodatuksen toimiminen sen sallii..

Ei otsikkoa

2012-06-12T12:56:01+03:00

Kesäkin ehti jo tulla.. Ja koirat tykkää ja kanit tykkää - voi sitä herkuttelua kun puputkin sai ensimmäisen kerran pitkän talvitauon jälkeen tuoretta ruohoa ja voikukan lehteä ! Ja Toivon mässytys ruoholla...siihen aloitettiin sitten Antepsin-tabletit sillä selvältä närästykseltä se vaikuttaa ja ajoittain saa edelleenkin sitä.

Kesän mukana tuli inhat punkit,ensimmäinen bongattiin Toivossa heti toukokuun alussa ja niitä on vaihtelevasti löytynyt siitä 0-2 per päivä :( . En uskalla kokeilla sille mitään punkkiliuoksia ( rotuherkkyydet?)saatikka punkkipantaa ja yrttipantojakaan ei saa joten ostin kokeiluun valkosipulirouhetta. Se voisi hyvinkin tepsiä mutta kun tuo ei syö ruokaa jos siinä on rouhetta.. Chicolla punkit näkee jo ihan pienenä kävelyvaiheessa kun on valkea koira ja yhtään pullavaa punkkia siitä ei ole löydetty,Chico tosin syö samaa rouhetta ruokansa seassa eli taitaa se olla tehokasta kuitenkin. Punkkisyyniä tehdään sitten joka päivä muutamaan otteeseen päivän aikana.

Toivon pissihomma on saatu täysin kuriin ihan silkalla iltalenkki-muutoksella. Päivän viimeinen pidempi lenkki tehdään jo klo 16-18 jonka jälkeen se ehtii vielä vettä hörppiä janoonsa ja pikapissitys vielä myöhemmin illalla niin jaksaa pysyä kuivana aamuun asti. Ei pissinpissiä pitkään aikaan lattialla yön aikana ( kop kop),samoin Chicokin malttaa jo hyvin pidätellä. Lääkitystä en ole Toivolle moneen kk antanutkaan.

Toivo alkoi muuttua toukokuun aikana käytökseltään entistä enemmän hermostuneemmaksi,levottomammaksi ja ihan selvästi aristeli takapäätään ja minä aloin pienessä aivottomassa päässäni murehtia jo vaikka mitä selkävikaa.. Itse kävin mahaleikkauksessa ja omat haittansa siitäkin kun toipuminen kestää ja kestää ja kipuja on muillekkin jakaa niin Toivon kuvauskin siirtyi ja siirtyi kunnes eilen vein sen sitten klinikalle ortopedin käsiin..Katsottiin silmät ja kuvattiin lonkat,lanne ja selkä ja priimaa näytti kuvat - ei mitään vikaa missään ja ette voi uskoa kuinka helpottunut ja onnellinen olen ! Mielessä kävi jo kaikki murheet että tähän sitten tyssää kuulokoira-hommakin ja kaikki ja yääähhh mutta taisin ihan silkasta onnesta itkaista kun kotio päästiin. Lihasjumia sillä todennäköisesti aikamoisesti joten sai tulehduskipulääkettä reseptille ja seuraavaksi suunnataankin hierojalle jolla aion käyttää Toivoa niin kauan kun tarvitsee.
Toivo sai herätyspiikin klinikalla mutta siitä huolimatta sillä kesti todella kauan ennenkuin oli kunnolla hereillä,vasta tänä aamuna klo04 se vingahteli ja vein sen pissille. Juuh - oli pissimättä yli 13 tuntia putkeen eikä edes alleen laskenut..silläkö heikko rakko ?
Chico oli hauska,se makoili kokoajan Toivon pyllypäässä tai takajalkojen päällä kun Toivo uinui,oli varmaan hieman ihmeissään kun yks vaan nukkuu ja nukkuu..

vielä vähän pöhnässä..

Muutoin Toivon kuulokoiraopit on ollut myös hieman hukassa,osansa varmaan kummankin kivuilla kun ei se aina tahtonut ilmoittaa kännykän soittoa tai viestiä,ovikellolle huusi hurjana :( ja oveen koputuksesta se vasta riemastuikin.. Ovikello-treeniä aletaankin ottamaan nyt ihan urakalla että saadaan se asia kuntoon,palohälytinkin ollut luvattoman vähällä.. Avustushommissa Toivo kyllä ollut intona mukana,nostelee tavaroita lattialta,vetää sukat jalasta ja jopa kengätkin yks päivä veti ihan itse yllättäen minun jaloista ! Postinkin ilmoittaa mukavasti ja ottaa luukusta ja tuo syliin - niin ilmiselvästi koira nauttii kun saa tehdä töitä.
Torilla ei olla käyty kummoisemmin treenaamassa kun oma kunto ei kestä vielä,Kelalla tosin käytiin ja siellä poika asettui heti jalkoihin makaamaan kun kotvasen tätin kanssa juttelin. Bussissakin Toivo osaa jo heti asettua eikä enää turhia vouhota.

Kaverikoira-huivikin tuli vihdoin ja viimein,nyt voi siis sanoa virallisesti Toivoa Kaverikoiraksi

Harmitti kun ei päästy viikonlopun TOKO SM-kisoihin porukan mukana Kaverikoiraamaan mutta ehkäpä sitten SawoShow:hun ?,muutoin touhu jatkuu vasta syyskuulla. Aiomme kyllä mennä "omalle" Palvelutalolle vanhusulkoiluun heti kun vaan itse jaksan ja kykenen paria kilometriä pidempää kävelemään reippahammin..

Nättiä säätä luvattu joten pakkaamme kimpsut kampsut ja koirat ja lähdemme huomenna mökille muutamaksi päiväksi

Kevät !

2012-05-04T10:27:01+03:00

Tällähetkellä ei naurata yhtään..molemmat koirat oksentelee,Chico aloitti eilen aamulla ja puoliltapäivin rauhoittui mutta aloitti aamulla uudestaan ja Toivo samaten. Toivo oksentaa useammin kun taas Chico tuntuu nyt rauhoittuneen..ja tietysti viikonloppu edessä - näinhän se menee että jos akuutti eläinlääkärin tarve tulee niin toki se osuu aina viikonloppuun ja päivystysaikaan..mutta toivottavasti ihan kotikonstein saadaan mahat rauhoittumaan,käytössä Canicurit,Attapektit ja nesteitä tietysti ohjeitten mukaan.
Ensin luulin että Toivo oksentaa vain eilen syömänsä kävyt pois mutta tulee sieltä muutakin kuin käpyjä .. ja niinkuin tuo koiruus rakastaa käpyjen syöntiä ,kitken kyllä sen tavan pois.

Kevät tuli ja lumet suli,Toivo tosin kävi jo huhtikuun lopussa heittämässä talviturkin pois vaikka lampi oli vielä jäässä,reunalta sula..mentiin metsäpolulla ja koirat irti ja niillähän oli hirmuisen kivaa vapaana juosta ja Toivo vaan jatkoi eteenpäin menoaan vaikka ehdin jo karjumaan EI SINNE!!,mutta sinne meni - molskahti lampeen..tuli se heti takaisin onneksi ja kovasti pyrki uudestaan uimaan mutta maltetaan odottaa lämpimimpiä säitä ja vesiä..

Toritreeneissä oltiin 3 viikkoa sitten,tavattiin siellä kouluttajakin. Itse menin jokseenkin masentunein mielin tapaamiseen ja sekin vaikutti varmaan Toivon sähläämisiin kun siihen ei alussa meinannut ottaa mitään tolkkua ja kontaktia..ja toisekseen ainahan Toivo on alussa ollut into piukeena kun Miian kanssa on tavattu .. Miia palautteli taas mieliin sen että jos Toivo intoilee liikaa niin ihan alussa kulkiessa vain naksuttelua ja namia päälle niin se sen myötä alkaa taas keskittyä töihinsä. Ja niinhän siinä taas kävi kun torillepäin lähdettiin kävelemään ja koko torireissun ajan Toivo meni todella todella mukavasti,malttoi kuunnella ja tehdä töitä välittämättä mitään muista ihmisistä jne. Tiivistä naksuttelua alun 200metriä ja sitten vain tarvittaessa. Itse vaan pähkäilin taas että miks ihmeessä MINÄ itse en muista tuota hommaa vaan aina tarvii jonkun muistuttaa ?!? Kaipaan muistilappua otsaan ..Torireissun jälkeen olikin sitten taas niin hyvä mieli ja sain taas lisää motivaatiota jaksaa jatkaa kouluttelua. Tiiviimmin.

Chicon kanssa aloitin ihan urakalla naksun avulla tuon toisten koirien ohittamis-harjoittelun. Väliin ehdin ajoissa itse huomata toisen koiran ja ajoissa alkaa naksutella ennenkuin Chico ehti ääntäkään päästää,välillä olin auttamatta liian myöhässä ja silloin koko tienoo kaikui pienen Tirpan äänestä..Pikkuhiljaa huomasin homman edistyvän ja monen koiran ohitse päästiin jo hipihiljaa mutta sitten kymmenkunta kertaa kävi niin että kun itse keskityimme ohittamiseen ja vastaantuleva koirakko selvästi oli tulossa ihan lähelle ja sanoin heille kauempaa jo että menkää ohi niin ei..piti päästää koira pitkällä hihnalla meidän luo ja siitä seurasi Chicon rähinä ja toivon sählääminen ja homma oli pilalla..otettiin takapakkia ja muutamalle seuraavalle piti jo ärähtää että" älä päästä sitä koiraa tänne" ja lienenkö sain hullun maineen mutta harmitti kun homma alkoi jo edistyä..
Sitkeästi ollaan jatkettu harjoittelua ja nyt Chico on tajunnut sen että toisia koiria ei tarvitse pelätä syyttä suotta eikä huutaa turhia,välillä sanoo kokeilevasti hauhau tai räyräy mutta lopettaa heti kun kutsun nimeltä ja se malttaa ottaa kontaktia ja naksuu ja namia.
Muutaman kommentin " tommosta vihasta koiraa saa kaupungissa pitää..ja opeta rakkis tavoille.." jätin omaan arvoonsa sillä mulle tärkeintä on tietää se että Chico ei vihaisuuttaan rähissyt vaan pelkoonsa/arkuuttaan ja vaikka ihmisten kommentointi välistä tuntuukin pahalta niin korvasta sisään ja korvasta ulos kun itse tiedän missä mennään.

Vappuna oltiin pentumätsissä ja sinnekin lähdin sillämielin että jos Tirppana vaan suurinpiirtein pysyy hiljaa ja kuosissa niin olen todella tyytyväinen reissuun,muusta viis. Ja vot..iso halli,silmämääräisesti arvioiden 60 pentua ja sata ihmistä niin oli poika nätisti. Kokeilevia haukahduksia,muutama räsähdys liian lähelle tulleelle isolle koiralle mutta ylipäätänsä koira oli todella nätisti siellä. Kehässä parina oli samanmoinen pienikokoinen koira,Chico ei siitä noteerannut mitään,ravasi reippaasti häntä ja pää pystyssä minuun katsoen,seisoi paikallaan hetken jopa pitelemättä ( ja muuten koitin asetella..)ja tuomarinkin antoi läpikäydä itsensä ja punainen nauha tuli. Sitten odoteltiin läpi muiden arvostelujen ja lopulta kaikki punaisten saaneet pennut yhtäaikaa kehään ja siinä oli Chicolle liian tiukka paikka,monta koiraa kehää kiertämässä joten pari kertaa ravatessa sen hermot petti ja räsähti. Mutta paikalla seisominen meni suht hyvin ja vaikka ei sijoituttu niin olin todella mielissäni miten hyvin meni.
Loppupäivän kotona Chico sitten nukkuikin todella sikeästi..

Toivoakin oli tarkoitus viedä 4-5 mätsiin tässä kevään ja kesän aikana mutta itse en pysty vielä juoksemaan pientäkään pätkää joten Helatorstain mätsi saa jäädä käymättä ja nyt kun joudun 2 viikon päästä mahaleikkaukseen niin koko kesän mätsit omalta osalta on peruttu. Tulee olemaan hermostollisesti tiukka kesäkuukin kun joutuu ottamaan itse taas elon niin varovaisesti ja koiratkin joutuu väkisin vähemmälle liikunnalle :( . mutta onneksi on kesä ja sula maa ja asutaan metsän vieressä niin saa edes vapaana tuolla lenkkipoluilla pitää koiria joten eivät ihan liikunnatta jää. saas nähdä joko sitä kuitenkin kesän aikana sais Toivolle kokeiltua sitä Kuulokoira-testausta..se jää nähtäväksi..

Chicon hyppyloikka kevääseen

Karvanlähdön myötä väriään muuttanut Tohveli

Ei otsikkoa

2012-04-11T09:20:01+03:00

Kevättä rinnassa,koirilla ainakin.. Toivon olo meni ihan ihmeelliseksi joitakin viikkoja takaperin ja osin arvelin sen johtuvan siitä kun nenä maassa meni lenkeillä kokoajan,ei korvia ei silmiä ja varmaankin vaan hajut ja tytöt mielessä. Mutta kun oli myös tuota ihmeellistä käyttäytymistäkin kera todella huonon ruokahalun niin aloin epäillä tuon pissilääkkeen olevan suurin osallinen siihen. Pissihommaan se kyllä tepsi todella hyvin,Toivosta tuli yökuiva eikä enää pissejä lattialle mutta tuo muu olo sillä alkoi mennä niin yli että lopetin pari viikkoa sitten lääkkeen annon.
Pidätyskykyyn se vaikutti melko nopeasti mutta minusta pienempi paha se että se pissii sisälle öisin ehkä 2-3 x viikossa kuin se että Toivon iloisuus ja energisyys on kadonnut. Saatikka se mitä huonosyömäisyys tekee koko koiralle.. Meniköhän 2-3 päivää lääkkeen loppumisesta kun Petrakin huomasi että Toivo on ihan erilainen,se on paljon iloisempi. Ja totta,poissa on alakulo,kyräily,hermostuneisuus ja huonosyöntisyys. Normaalia " ah kevät"-oloa sillä kyllä pienesti on mutta niin pitääkin !

Chico oppi että ulos voi kun voikin tehdä hätiään ja melkein sisäsiisti se jo onkin,satunnaisesti 1-2 x vuorokaudessa tulee hätä sisälle lehdelle mutta kun se hiffasi että hän osaa nostaa koipeakin ulkona niin sisäsiisteys parani. Ja voi pojat että on Pieni Tirppa polleena kun koittaa sihdata suihketta mahdollisimman ylös,ei sentäs kyljelleen ole kaatuillut niinkuin Toivo ensalkuun pienempänä kun harjoitteli jalannostoa.

Toivon kuulo-treenit oli välillä vähemmällä kun itse menin liukastumaan selälleni metsäpolulla ja siitähän seurasi kipua joka jatkuu ja oma olo vaikutti intoon treenailla. Joka päivä toki jotain harjoiteltiin ja nyt taas hieman enemmänkin. Asiointi-reissuilla Toivo on jo aika lunkki tyyppi (niinkuin tyttö sanoisi )ja ääniharjoitteluita on väliin vaikeutettu. Ei riitä se että koira osaa ne tietyt äänet,haastellisinta on saada se ilmaisemaan ne tilanteessa kuin tilanteessa . Siinä onkin kokoajan petrattavaa,esimerkiksi kesken herkullisen raa´an luun syönnin kun puhelin soi,koiruus ei millään ehtisi edes korvaansakaan lotkauttaa äänelle .. ja montaa muuta vastaavanlaista tilannetta tulee eteen melkeinpä päivittäin .

Tottistelu vaatii myös enemmän harjoittelua. Edistystä kyllä siinä että Toivo tajusi viimeinkin "liikkeestä seis" ja siihen pitää jäädä kans eikä lähtee emännän perään hiipimään.. On muuten ihan ukki-rotunsa näköinen hiipiminen ,ihan kuin lampaita paimentais..Toivolla on paikallaolot kaikkein haasteellisimpia ja niitä enemmän ja enemmän otetaan,olis sitten istu,maahan tai seiso - kaikkia on harjoiteltava.

Jäät alkavat sulaa ja eilen kävikin lammenkierto-lenkillä sydän kurkussa kun Toivo pinkaisi ykskaks yllättäen tuhatta ja sataa jäälle,loikkasi vaan sulan reunan yli ja pinkoi menemään ja minä karjumaan POIS SIELTÄ!! - kerrankin oli karjaisemisessa tehoa kun koira pyörähti lennossa ympäri ja pinkoi takaisin ja hyppäsi vielä sulan kohdan yli . Aamulla olikin ikävä lukea uutisista että koiria menehtynyt jään petettyä alta..

Ei otsikkoa

2012-03-15T10:02:01+02:00

Mahdollinen äänitesti Toivolle sitten peruuntui kun toinen testaajista sairastui mutta mikäs kiire tässä,testaillaan sitten kun joudetaan ja nyt ollaankin äänitreeneissä Chiconkin suhteen päästy melko hyvälle mallille,palohälyttimelle kiljuminen ja Toivon ajatusten sekoittaminen saatu melkein kokonaan hallintaan.
Muutoinkin Chicon epävarmuutta varsinkin ulkona saatu paremmalle tolalle kun ahkeraan vaan jaksanut toistaa toistaa ja toistaa naksuttelua hyvissä ajoin. Välillä oma keskittyminen kyllä herpaantunut,yllättävän vaikeaa tehdä neljää asiaa yhtäaikaa ( herättää Chicon huomio-naksu-nami-Toivon huomio)ja silloin tietysti Chico ehtii sanoa näkemälleen koiralle räyräy..
Tutuille koirille se ei sitä sentäs viitsi enää tehdä mutta saatiin mennä päivänä pikavisiitille kaveri uuden koiravauvansa kanssa...Olipahan vastaanotto...Chicolla meni herne nenään tai jotain kun se ei niin ei niin millään meinannut sulattaa nallekarhun näköistä mittelipoikaa. Huomasin kyllä että siihen suhtautuminen Chicolta oli ihan pelkoa/epävarmuutta mutta se reaktion voimakkuus yllätti kyllä täysin,yritti napata nallekarhua takaapäinkin jaloista ja se huuto..
Toivohan iiiiihastui pieneen hauvaan kertaheitolla,se nyt muutenkin tykkää kaikista kivoista koirista( ärisevät se kiertää kaukaa..)ja tovin päästä Chicokin alkoi portin takaa heilutella Nallekarhulle ja leikkimieltä osoittaa

..mutta kun portti poissa niin taas se hermostui..noh,minä tiedän että aikansa nämä vie ja sitkeällä Hyvällä opetuksella Chicokin reipastuu.

Torireissulla käytiin akkaporukalla ja Toivon kanssa pitkästä aikaa. Bussilla mentiin ja nätisti asettui Toivo istumaan ja torilla alkuun tahtoi vetää ja haistella ilmapiiriä mutta nopeasti se taas omaksui työasenteen. Käytiin muutama puoti kiertämässä,Lemmikkiasemalla ostamassa lisää koulutusnamia ja sitten kahvilaan kahville. Siellä yllätyin taas ja iloisesti - Toivo meni itse pöydän alle ja asettui sinne nukkumaan !! Tällaiset tilanteen saa aina unohtamaan ne "epätoivon"hetket ja muistuttaa mieliin että Toivo osaa ja minä olen osannut opettaa ja kannustaa jatkamaan treenejä. Bussilla kotiin ja väsynyt koiruus nukkumaan. Pehmolelujahan se rakastaa joten Ihaa pääsi parempiin suihin..

Joitakin leluja se vaan lussuttaa ja paapoo (varsinainen kovis..)ja jotkut lelut se suolestaa kertaheitolla..

Kaverikoira-touhuakin jatkettiin ja ihan ensin omalla tutulla palvelutalolla. Meitä olikin vain 2 koirakkoa nyt paikalla ja alkuun Toivo oli vähän että häh,mitäs me täällä mutta sitten kun tuttuja mummoja ja pappoja alkoi tulla paikalle niin siihen loppui ihmettelyt. Kovasti se halusi kaikkien syliin mutta itse tiedän jo kuka haluaa sitä syliin ja kuka ei,jotkut katselee vain kauempaa. Eräs asukas on ihan kuin Isäni(kaksoisolento..) joka menehtyi äkillisesti 2 vuotta sitten ja aina kun tämän asukkaan näen,se hetki on niin pysäyttävä. Ja jotain tässä on koska Toivo aina enemmän ilahtuu tästä asukkaasta kuin kenestäkään muusta mutta samalla on myös jotenkin erilaisen rauhallinen,haluaa kyllä etutassut syliin ja hyvin lähelle päästä tätä asukasta. Vaikea sanoin kuvailla mutta..Ja asukas on myös Toivon nimikaima.. Nämä lienee sellaisia asioita joita ei pysty järjellä ymmärtämään..
Jatkamme myös perjantain Ulkoiluryhmässä tuolla palvelutalolla eli huomenna aamu-ulkoiluun mukaan Toivon kanssa,itse jaksan enemmän jo kävellä ja sitämyöten Toivokin saa enemmän touhua ja ennenkaikkea liikuntaa.
Ja illalla tulee taas kouluttaja käymään,aina yhtä mukava saada Miia kylään.

Eilen tuppasi olla itkuinen päiväkin kun kaverin vanhuskoira Nukkui Ikiuneen. Käytiin Toivon kanssa toissapäivänä Vanhus hyvästelemässä ja se oli aika surullinen käynti,nähdä Poika siinä kunnossa mutta nyt tietää ettei poikaan enää koske..Onneksi kaverille jäi 2 virkeää pilkkukoiraa,olisi muutoin voinut olla liian kova paikka jäädä koirattomaksi. Pisti mietityttämään taas omat koirat ja toivomaan että nuo 2 sählääjäpoikaa pysyisivät mahdollisimman terveinä ja eläisivät pitkään..

Ei otsikkoa

2012-03-04T09:58:01+02:00

Kaikenlaista jännää ehtinyt tapahtua reilun viikon aikana. Toivo saanut entistä enemmän purkaa energiaansa vapaana olemisella kun itse pääsin paremmin liikkumaan jo. Elsi-kaveri kävi viikko sitten kylässä ja oli koirilla hauskaa juosta ensin ulkona (kuin päättömät kanat..)

ja sitten tultiin sisälle "seurustelemaan". Chico otti Elsin alkuun aikamoisen räyräyn säestyksellä mutta ei se kovin kauaa viitsinyt Elsiä pelätä vaan pikkuhiljaa alkoi tottua ja uskaltaa leikkimäänkin sen kanssa.
vähän piti yrittää pullistella omista leluistaan tyttökoiralle ( ja Toivo tietysti taustalla tarkkana katsomassa mitä tapahtuu..) mutta ei se sitä viitsinyt todesta ottaa..

Kylässä kävi myös 2 somaa shelttiä ja nuoremmallekin Chico alkuun antoi räyräy vaan pian se senkin kanssa nenä-päivää uskalsi sanoa. Chicohan alkuvuoden joutui aikalailla olemaan ummikkona mitä toisiin koiriin yms tuli kun en itse sitä pystynyt ulos viemään mutta nyt otetaan ihan urakalla,naksulla ja namilla,kaikenlaisia ulkoilu-ohitus-opetustreenejä ja tulosta alkaa syntyä.

Tiistaina oli jännä päivä kun sain puhelinsoiton Yleltä radiotoimittajalta ja tunnin varoitusajalla toimittaja tuli kylään haastattelemaan.Tavattiin jo joulukuussa ja silloin tuli puheeksi tuo haastattelu Kuulokoirista vaan ehdin jo unohtaa koko jutun. Toivo ja Chico intopiukeena ottivat hänet vastaan ja kyllä vaan koko haastattelun ajan kumpikin halusi olla sylihauvoja ja halia vähän väliä. Kokeiltiin siinä myös Toivolle ääni-ilmaisua kännykällä ja kyllähän se ilmoitti mutta ensin toimittajalle ja sitten vasta minulle ja Chicokin pisti oman äänenkäyttönsä käyntiin.. Kiva oli olla haastateltavana vaikka alkuun jännittikin mutta Kuulokoira ei ole vielä niin tunnettu asia joten peeärrää asialle. Ja mukava ollut saada muutamalta kuulovammaiselta ventovieraalta yhteydenottoa ja kertoa asiasta enemmän ja kokemuksiakin vaihtaa.

Kaivattu Miia tuli parin kk tauon jälkeen käymään ja oli taas niin kannustava ja motivoiva käynti että sain taas uutta puhtia kouluttamiseen. Nyt onkin kunnon tehotreenit menossa Toivolle ääni-ilmaisuihin ja siinä samalla myös Chicolle oppia olemaan hiljaa silloinkun Toivo tekee työtään. Chico otti pahaksi tavakseen intoutua olemaan mukana ilmoittamisissa ja alkoi tehdä sitä kiljumalla..kun esim.kännykkä soi niin kumpikin koirista intoili,Chico alkoi kiljua ja Toivo yritti pysyä ajatuksissaan ja tehdä työtänsä eli ilmoittaa äänestä. Ja chihuahuan kiljunta ei ole mitään ihanaa kuultavaa vaan korvia särkevää .. tässäkin asiassa auttaa namit,tuo siunattu keksintö koirille..tätä samaa konstia eli nameja käytetään myös ulkoillessa kun Chico alkaa huutaa koiran nähdessään. Jos vaan ehdin ajoissa kiinnittää sen huomion ja namitella niin se vähemmän ja vähemmän huutaa koiran ohittaessaan ja eilen kävi pieni riemuvoitto kun eka kerran ohitettiin vieras koira huutamatta *tuuletusta. Toivohan noissa tilanteissa ei ole yleensä moksiskaan,ehkä hieman on ihmettelevän oloinen muttei ala itse intoilla tai mitään inistä.

Itse kävin kirurgisella selän kontrollissa ja oli ihan mahti-uutinen kuulla että selkä parantuu hyvin ja sain luvan heittää apuvälineet pois ja alkaa hiljalleen kumarrella yms. Helpottaa huomattavasti Chiconkin mukaanottoa lenkeille ja Toivonkin koulutteluja. Selkä tosin väsyy edelleen todella nopeasti ja tietyissä asennoissa tulee kipua ja siksipä käytän Toivoa paljon avustamassa itseäni niissä jutuissa mitä se osaa eli tavaroiden nostoissa ja varsinkin kengän nauhojen avaamisessa. Nauratti alkuun kun yritin saada kengän nauhoja sidottua,meneehän se pienen kivun kera mutta onneksi Toivo osaa Avaa-käskyllä vetää nauhat auki,tottakai käytän siihen hyödyksi.

Tässä on nyt odotusta ilmassa..Kuulokoira-testaajat tuleevat tänne testaamaan yhden koirakon ensi lauantaina ja minua jännittää nyt jotta ehtiikö he samalla reissulla meille tekemään äänitestit. Siinä Toivon pitää ilmaista 3 valittua ääntä,meillä ne on ovikello ja kännykkä ja kaikille pakollisena palohälytin. Ilmaista ja viedä äänen luo paitsi palohälytin joka pitää kertoa ensin ilmaisemalla ja sitten maahanmenolla,siinä pitää Toivolle tehdä vielä paljon varmistusta kun se ei ihan jokakerta mene maahan ilman vaivihkaista käsimerkkiä.
Jos tuo testi menee hyväksytysti läpi niin Toivosta tulee Ääniapulainen. Jäljellä enää sitten Käyttäytymistesti joka onkin paljon haasteellisempi mutta toivottavasti sekin saadaan tämän vuoden aikana tehtyä. Ts.läpäistyä ,siinä on monta erilaista osiota mm.bussissa,kaupungilla ja kahvilassa ja koira ei niissä saa olla käskyn alaisena. On aikaa onneksi treenata - koko elämä..

Ei otsikkoa

2012-02-24T15:17:01+02:00

Jokseenkin masentavat viikot takana kaikkine ketutuksineen,epäonnistumisineen,vastoinkäymisineen..meinasi jo itsensä sängyn pohjalle vetää kun mikään ei ottanut onnistuakseen,lähinnä siis kaikki muu paitsi Toivon kouluttelut - niissä on tullut sellaisia jiihaa-riemunkiljahduksia jotta.

Chicolla muljahteli pari x polvi pois paikaltaan ja jestas sitä huutoo ja paniikkia mutta onneksi se sai sen kummallakin kerralla itse jotenkin takaisin. Täytyy nyt vaan jatkossa välttää hirmuisen kiihdyttäviä leikkejä koirien kesken ettei taas muljahtele. Ja lihaskunto pitää sillä hyvänä,tukisi hieman. Maitokulmahampaan poistossa se kävi viikko sitten kun ei tahtonut yksi kulmuri heilua ollenkaan vaikka rautahammas oli jo tullut aikaa sitten.
Samalla reissulla Toivoa tutkittiin pissaamisongelman takia ..sillä pamahti kertalaakista se ettei se kyennyt pidättämään pissiä n.kuutta tuntia kauempaa. Samoja oireiluita sillä oli jo lumien tullen ja aina kun riekkasi ulkona ja söi samalla lunta niin taatusti 1-2h päästä lorotteli sisälläkin kulkiessaan,samoin makuulla ollessa pissi vaan valui alle. Nyt vaan tilanne meni viimekuusta alkaen siihen että se pissi läpi yön myös sisälle ja aina sen 5-6h jaksoi pidättää kunnes vaan meni eteiseen ja lorotti. Tulehduksia en uskonut sillä edelleenkään olevan,ne merkit osaan jo tunnistaa aiempien koirien pissivaivojenkin takia mutta toki näyte vietiin samalla lekurille kun siellä viikko sitten kävimme. Ja kyllä,ei tulehduksia ei mitään joten päätimme kokeilla pojalle Rinexin-lääkettä jota käytetään koirilla virtsarakon sulkijalihaksen heikkoukseen. Toivohan kastroitiin 1-vuotiaana ja pienesti jo pelkäsinkin että seuraamus voisi olla tällaista..Onneksi diagnoosiksi kuitenkin LIEVÄ inkontinenssi,tuurilla se voi tarkoittaa sitä että lääkitystä ei tarvittaisi loppuelämän. Huonommalla tuurilla tarvitaan mutta päivä kerrallaan taas.
Ikävä haittavaikutus tableteissa oli/on se että Toivosta tuli ihan hölmö..selvästi se päänuppiin vaikutti jotenkin ja selosteessa mainitaankin mm.hermostuneisuus. Ei se sillä sitä ollut vaan ihan hölmöyttä,vähän niinkuin olisi pienesti huppelissa ollut. Muutamia päiviä pistinkin sen sitten ettei treenattu ollenkaan yhtään mitään vaan annoin olon hiukan tasaantua. ja nyt näyttää paremmalta - olemus ei ole enää "hölmö" vaan melko normi sählä jo ja ennenkaikkea 2 yötä takana kun se ei ole pissinyt sisälle ollenkaan !! Tuulettaisin jos uskaltaisin..
Ruokahaluun lääke selvästi myös vaikutti,ei tahtonut oikein syödä millään eikä mitään,paino tippui reilun kilon mutta tänään on ruoka maittanut jo paljon paremmin. Toiveet on korkealla että kaikinpuolin alkaisi sujumaan paremmin.

Lenkit meillä on pidentyneet nyt kun oma selkä jaksaa vähän paremmin ja enemmän,menty jo 2 kilsan lenkkejä,vauhti nyt ei vieläkään päätä huimaa mutta kuitenkin..Itse olen alkanut ottaa Chicoakin lenkeille mukaan,tulee sillekkin tarpeeseen ja urakalla pitää alkaa PikkuPetoa sosiaalistamaan kun se nyt vaan on jäänyt,tytöstä ei kovin kouluttajaksi ole..Chico huusi pystyyn kaikki ihmiset ja tolpat ja mörköt ja ennenkaikkea koirat,enää vain välillä näkee mörköjä mutta koiria nähdessään se huutaa kun sitä nirhettäis .. sopivasti vielä 7kk iässä niin kaikki vielä korostuu,ha ha..Onneksi Toivo pysyy tuolloin hyvin rauhallisena vaikka selvästi ihmettelee tilanteita.
jahka tästä saan luvan kirurgilta alkaa liikkumaan ilman keppiä ja vähän ehkä kumartelemaankin,niin sitten Chiconkin kanssa enemmän koirien ja ihmisten pariin liikkumaan ja opettamaan.Täysin kumaraanhan en enää koskaan kykene metallin takia menemään mutta edes niin että kyykkysillään/polvillaan voisin hiukan taivuttautua etunojaan,helpottaisi jonkin verran elikoittenkin kanssa touhuillessa. Kirurgisella käyn viikon päästä ja kyllä vaan jännittää ja kovasti onko kaikki tangot ja ruuvit pysyneet selässä kohdillaan ja selkä lähtenyt luutumaan,toivon kovasti että on niin pääsisi uskaltautumaan enemmän liikkeelle.

Äänikoulutuksissa pysytty samoissa treeneissä ja onnistumisissa,ovikelloa Toivo edelleen haukkuu jonkunverran mutta ei aina eikä häiritsevästi joten kolmatta kertaa en lähde purkamaan ja aloittamaan sitä alusta. Suurin yllyttäjä haukkumiseen onkin Chico joten sille se opetus täytyy kohdistaa. Toivo on ollut kauppareissuilla usein mukana ja enemmän ja enemmän haasteellisempaa nostettavaa sille keksinyt,joku säilykepurkki ei vielä nouse lattialta/hyllystä mulle mutta samantapainen kevyempi paketti kyllä. Ja tikkari - se se oli haasteellinen . Sen ihan selvästi teki mieli syödä se itse kun otti suuhunsa,tiputti,haisteli,otti suuhunsa,tiputti,haisteli ja selvästi jo yritti maistellakkin..4 x pyysin sen nostamaan kunnes suostui nostamaan tikkarin mulle lattialta..Ovelaa..
Ja vaikeista vaikein treenattava eli avaimen nosto lattialta-se sujuu nyt hyvin kun laitoin avaimenperäksi punotun narun ja siitä se kätevästi nostaa sen. Joskus tosin tuppaa nosto-hommissa olla liian innoissaan ja silloin tavara saattaa lentää jonnekkin muutaman metrin päähän...

Bussi/torireissuille ei olla vielä Toivon kanssa menty kun selkä ei hyvää tykkää bussin töyssyisestä kyydistä enkä ole jaksanutkaan lähteä mutta katsotaans joko ensiviikon loppupuolella ottaisi koiran mukaansa ja kävisi muutamassa puodissa treenailemassa Toivon kanssa miten on muistissa opitut. Ja jos vaan lääkäri ei kerro huonoja uutisia ja vointi kohenee tästä koko ajan niin haaveissa mennä jo kaverikoira-käynnille maaliskuussa ja jatkaa maalis/huhtikuussa viikottaisia vanhus-ulkoilulenkkejä. Onkin ollut ihanihan kamala ikävä noihin paikkoihin ja vanhuksien seuraan! Toivokin selvästi luuli pääsevänsä palvelutalolle kun sinnepäin lenkillä eilen mentiin ja palvelutalon ohi - kovasti se yritti kuonopannasta vetää sinne pihaan päin ja varmasti sitä ihmetytti kunnei mentykkään.

Puput elää hiljais(ja hiljais ..)eloa keskenään..Hiljaisuutta tosin ei ole kun Paavoa välillä näkyy joku suututtavan kun viskoo alati pissilaatikkoa nurin ja päin häkin seiniä,ehkä sen mielestä se on liikaa siinä huushollissa..Vapaanahan ne saa edelleen olla koko kämpässä,yöt ja meidän poissaollessa keittiön ovi on tietysti kiinni ettei vahinkoja satu (koirien kanssa). Chico ei enää aja ja hätyyttele riemuissaan Paavoakaan niinkuin pienempänä,sen verran oppi sille perille mennyt kun Paavo on niin lössykkä ettei se sano/pistä kellekkään vastaan. maisa taasen antaa kyllä huutia jos sitä koira vaikka menee kiusaamaan,se on sen verran täräkkä pupu :).Sitä Chico ei kiusailekkaan ollenkaan,nuuskii vaan ja koittaa pehmeästi tönytä sen päälle. ja siitäkään Maisa ei tykkää.. Toivo ei enää ole ollut moksiskaan pupuista,sitä ei näy kiinnostavan pätkänvertaa koko kanikaksikko. Paitsi silloin kun jompikumpi on sylissä,silloin se olisi hanakasti tulossa nuuskuttamaan.

Ei otsikkoa

2012-01-30T11:17:01+02:00

Koneen ääressä istuskelut ollut vähissä kun selkä ei vaan jaksa ja kaikki liikenevä energia menee paljolti Toivon ulkoiluttamiseen,pieniin arkiaskareisiin ja yleensäkin pystyssä oloon. Joka päivä edelleenkin köpöttelen Toivon kanssa sen 3-4 x pvä,milloin ei pääse jonkun mukana pitkälle lenkille,on meidän vauhti jo kiihtynyt kun vajaa km menee aikaan puoli tuntia .. Talvipakkaset iski nyt urakalla,koko viikoksi luvassa tämmöistä -24 ja enemmänkin ja nämä sitten tuottaa päänvaivaa.. Toivolle on puettava tossut takin lisäksi ja kotvasen mietin miten saan sille tossut jalkaan kun yhtään en saa kumarrella ja enemmältikkään kyykistellä,kävi jo mielessä että tarviiko se opettaa hyppäämään keittiön pöydälle..mutta onneksi ei,hyppyytin sängylle,istahdin sen reunalle,Toivo kyljelleen ja tassu kerrallaan tossuun - hyvin meni,pääsee koiruus sentäs ulos. harmi vaan että itselleni en saa toppahousuja jalkaan ilman että alla olevat housut nousee nilkoista ylös joten ennemmin ulkoilen ilman toppahousuja ja palelen ja kierrän semmosen lenkin minkä kykenen.

Onneksi tätä pakkasta ei kuitenkaan ole odotettavissa jatkuvan viikkotolkulla.

Toivo on osoittautunut varsin oma-aloitteiseksi koiraksi . Yhtenä päivänä kun harjoiteltiin taas eteisvalojen sytytystä ja sammutusta ja kun lopetettiin jo ja mentiin Petran kanssa keittiöön niin Toivopa otti ja meni sytyttämään valot..kai se ajatteli ettei ne namit vielä riittänyt.. samana iltana poikkesin siskon luona Toivon kanssa ja poislähtiessä pyysin Toivoa nostamaan lattialta sen hihnan ja liivin. Nuo nostettuaan ja palkan saatuaan juttelin hetken vielä siskon kanssa ja mitä tekee apuri.. Toivo nosti itse,pyytämättä,lattialta ensin hanskan kerrallaan,sitten pannan ja vielä huivin. Olo oli todella ällikällä lyöty - siis fiksu fiksu koiruus.

Samaten roskapussin anto siltä sujuu jo ihan suitsait. Vaihdan roskiksen ja kutsun Toivon paikalle,avaan vaan alimmaisen vetolaatikon missä on kaikki pussit ja Toivo nappaa sieltä suuhunsa pyytämättä yhden pussin ja hyppää vasten minua antaakseen sen. Kätevää ! sama pätee postiin,sehän oppi nyt ilmoittamaan postin tulon eli tökkää tai raapasee minua ja vie ovelle. Sitten vaan osoitan lattiaa ja Toivo nostaa postit minulle. Oppii siis hurjan nopeata asian jujun mutta toki noita opittuja pitää kokoajan treenata että ne sujuu mallikkaasti ja muuallakin kuin kotona mutta pikkuhiljaa harjoituksia vaikeuttaen. Toivo ilmoittaa nyt 5 eri ääntä,seuraavaksi aletaan opettamaan uunin ajastinta - nyt kun sähkömies kävi sen korjaamassa..

Herätystä se ei ilmoita,en ole vielä opettanutkaan sitä nyt siihen kun se saattaa vahingossa sitten ponkasta selän päälle tms. Herätyksenähän mulla on kännykkä ja sama soittoääni mikä soidessa eli periaatteessa Toivon pitäisi sekin ilmoittaa minulle aamuisin kun se soi. En tiedä olenko sitä joskus unenpöpperössä kieltänyt "pomppimasta" tai jotain muuta mutta aamuisin se ei reagoi soittoon jos olen vielä nukkumassa. Jotenkin se tietää milloin oikeesti nukun ja millon en,noita herätyksiä ollaan kyllä aiemmin harjoiteltu kun olevinaan nukun mutta..Opetan sen sille kyllä sitten kun selkä on paremmassa kunnossa. Ilman herätystä ei tarvitse olla sillä kyllä Chico herättää! Se oli pennusta asti innoissaan kun kännykkä soi( matki Toivoa ja sai palkkaa sekin silloin tällöin ).no,nyt vajaan viikon ajan aamuisin kun herätys soi,Chico vinkuu ja vouhkaa sängyn äärellä niin kauan että nousen ylös. Taitava poika sekin siis oppimaan asioita ja tuotahan en sille ole opettanut.

Lauantaina täällä olikin joukko-oksentelut ..Oli Raimo ja Leksa kylässä emäntänsä kanssa ja kotvasen päästä löysin keittiön lattialta puolikkaan,jo hiukan pehmenneen vahvan särkylääkkeen..liekkö epähuomiossa minulta joskus tippunut lattialle mutta jonkun suussa se oli juuri käynyt ja huonolla tuurilla puolikas mennyt jonkun mahaan..Leksa ei suuhunsa moisia laita mutta Toivo,Chico ja Raimo kyllä..siinä tuli sitten kiirus oksettaa suolapallojen avulla kaikki 3 ja kyllähän ne sitten oksentelikin..aina vaan uudestaan ja uudestaan,matoille,lattioille jne..kenenkään ykässä ei huomattu tablettia joten vielä varmistukseksi soitto eläinlekurille. Chicon kannalta tilanne oli vaarallisin,nippanappa 2kiloinen otus kun moisen tabun vetäsee niin siinä voi huonosti käydä...hiilitablettien puuttuessa,annettiin lekurin neuvon mukaisesti noille kolmelle sitten ruokaöljyä ja ei tarvinnut pakkoruiskuttaa suuhun,kaikki nuolivat oman osuutensa hyvin tyytyväisenä kupista. Ja tuli ilta-kakat kaikilta hyvin livakasti.. Ja onnea oli matkassa - kukaan ei alkanut mitenkään oireilla jälkeenpäin.

Ja hups,ihan meinasi unohtua kun on vanhalla lahopää..Toivosta tuli 19.päivä ENO kun sen sisko pyöräytti 4 hauvavauvaa ja kovin on kuvissa pennut emonsa (ja isänsä ) näköisiä :)

Ei otsikkoa

2012-01-17T09:07:01+02:00

Päivät tuntuu menevän suitsait vaikka kotosalla kokoajan pysytään. Ts.kotiympyröissä,toki me Toivon kanssa käydään 3-4 x pvä köpöttelylenkeillä ja koulutellaan joka päivä. Onneksi on 2 ihanaa kaveria jotka jaksaa viedä Tohelia pidemmille lenkeille ja vapaanakin juoksemaan,muutoin tuo otus hyppisi seinille jos se ei saa tarpeeksi purkaa itseään vapaanajuoksemisella..

Lauantaina uskaltauduin ensimmäisen kerran Toivon kanssa metsä"lenkille"jotta poika saisi juosta hetken irti. Ja eikö mitä..siinä samassa kun se pääsi irti,siltä hävisi korvat!! Lähti menemään jonkun hajun perässä miljoonaa ja sataa ja siinä vaiheessa jo huutelin Tänneeee eikä mitään reaktioo.. eipä ole pitkään aikaan moista tapahtunut että Toivo hukkaa korvansa tyystin. Jolkoteltuaan pitkän matkan päähän se pysähtyi ja asennosta huomasin että taitaa olla koira tulossa mutkan takaa..aloin huudella Tänneee ja vislailla ja pah,toinen ei korvaansakaan lotkauta. Sitten huutelin jo perkelettä ja ToivoTÄNNE!! ja hetken huudeltuani Toivo tuli luokse mutta ei millään meinannu hypätä vasten että saan sen kuonopannasta kiinni ja hihnaan,piti itse sitten ottaa riskiä ja kyykistyä (taivuttaa polvia) että saan napattua pannasta kiinni. Ja mutkan takaa sitten jo tulikin esiin mies lapukkansa kanssa.. ohitus meni hyvin mutta hiukan hävetti..Toivolla oli päällään koulutusliivit ja niitä se mies tuntui katsovan kun ohi meni ...no,onneks niissä lukee "koulutuksessa"..

Sain sitten yhden kaverin hakemaan "parempia"nameja ja ne tuntuu Tohelia motivoivan sen verran että vastaavaa ei ole tuon jälkeen tapahtunut vaan koiruus on saanut korvansa jälleen toimimaan. Ja eilen toinen kaveri toi kilon pussin Toivon suosikkeja eli possusipsejä ja nyt se vasta onkin innolla ottamassa käskyjä ja oppeja vastaan .

Joka päivä ollaan nyt treenailtu noita opittuja juttuja,ts.palauteltu mieliin paremminkin..alkaa toimia ja osaa paremminkin. Yllätyin parina päivänä kun tiputin vahingossa kirjekuoren ja postikortin lattialle ja olin jokseenkin saletti ettei Toivo saa niitä nostettua mutta päätin kokeilla. Pitäisi jo alkaa enemmän luottamaan tuohon koiraan sillä ei tarvinnut kun kutsua Toivo paikalle,osoittaa posteja ja sanoa Kiitos,Tohveli nosti kummankin todella hienosti,sai postit suuhunsa ja nätisti ponkaisi hypätä minua vasten ja jopa pitää posteja suussaan niin kauan että sain kädellä ne kiinni. Tuli aika kiva tunne itselle - yllättynyt ja jeejee-olo ja toki poika sai hyvät kehut. Ja namit..

Siitä sitten iltaa kohti ja kaukosäädin tippui lattialle. Itsellä on käytössä tarttumapihdit joilla nostelen tavaroita ja teen pikkukotihommia mutta ajatuksena se että enemmän ja enemmän alan Toivoa käyttää apuna..Pyysin nostamaan kaken lattialta ja pienen alkusähläilyn jälkeen ( Toivo mallasi ja tiputteli kakea suuhunsa ja lattialle..)se sai siitä hyvän otteen ja nosti minulle. Ai että tuli taas kiva mieli . Kyllä se tästä taas lähtee sujumaan,kaikkineen.

Eilen minulta otettiin selästä kaikki 17? tikkiä ja nyt se haava vasta kipeä onkin,tuli iltaköpöttelyllä Toivoa turhan napakasti komennettua kun ohiteltiin koiria ja muutaman tutun kanssa olisi pitänyt jäädä vaihtamaan kuulumisia,siis Toivon. Se meinasi jämähtää paikalleen ja iskeytyä maahan mitä se joskus yrittää tehdä kun haluaa kivan koiratutun-tai ihmisen kanssa jäädä pulisemaan..houkuttelin siinä sitten namilla ja äänellä ja pah,sitten oli pakko ärähtää ja hiukan hihnasta vetää kun selkään otti pienikin nykäisy vähän kipeää. Onneks Toivo ei mene lukkoon ihan vähästä,hankalaa olisi koiran kouluttelu jos se olisi liian pehmeä.

Koirien ruoka-ajoista huomasin mielenkiintoisen seikan..Chicokin syö nyt 2 x päivään joten niillä on ruoka-ajat samaan aikaan. Tuttua menneiltä vuosilta ja nytkin on se että koirat menee vielä putsaamaan toistensa ruokakipot kun ovat syöneet mutta Chico on aika ällee siitäkin..Se saa kyllä mennä Toivon kupin kurkkaamaan mutta auta armias jos Toivo menee sen tyhjälle kupille..Pirpana syöksyy kupille ja napsii Toivon pois siitä,ei se kovasti komenna mutta hampaita napsuttelee Toivolle ja mitäs Toivo siinä tilanteessa muuta tekemään kun poistumaan paikalta.. Luojan Kiitos sen hyväluonteisuudesta ..

Ja pojista posetuskuvat..

Toivo <3 2-v

Chico 6kk,karva kasvaa nopeaa tahtia,katsotaans miten pitkäkarvainen chihu on luvassa..