Perjantai-aamuna hyppäsimme Toivon kanssa junaan ja junailimme Tikkurilaan. matka meni hyvin leppoisasti,mitä nyt alkumatkasta pientä piippausta ja pari tuffausta peräpäästä.

Tikkurilassa meitä oli vastassa aivan mahtavan mukava "kuulokoirien kouluttajan-harjoittelijatyttönen"jonka kanssa kävimme ensin mäkkärillä ja sieltä jatkoimme matkaa Vantaan Aisti-klinikalle. siellä Toivo punnittiin - JEE melkein 13kg -eli toivottua painonnousua on alkanut tapahtumaan ! sitten rauhotuspiikkiä kankkuun ja BAER-kuulotutkimukseen. Kiva oli saada tutkimustuloksena täysin terve normaali hyvin kuuleva koira :)

Aistilta jatkoimme matkaa Punkalaitumelle,majoitustalo Hiidenhelmeen. meidän ensimmäinen kuulokoirien koulutusviikonloppu. Väkeä oli ihan kiitettävästi ja siellä olimmekin sitten pe-su. Ahkeraa opiskelua,luentoja,arkitottis-harjoittelua,uusia ihania koira-että ihmistuttavuuksia,ihanaa kotiruokaa :) - olisi saanut koulutus jatkua vielä muutaman päivän,tuli niin haikea olo lähteä pois.

Toivohan kulki minun mukana ihan kokoajan,silloinkin kun olimme luennoilla,syömässä,kahvilla,vessassa jne ja alkuunhan se tuppasi olla hyvinkin hanakka tutustumaan uusiin koiriin mutta pääperusaate tuolla ja yleensäkin kuulokoirilla on se ettei ne saa ottaa kontaktia toisiin koiriin ja ihmisiin työssä/koulutuksessa ollessa. Mutta oli siellä iso aidattu alue jossa koirat saivatkin sitten vapaasti tutustua ja revitellä keskenään,Toivo on sellainen elosalama että se tarvitsee päivittäisannoksen vapaana juoksentelua.

Mieletön onnentunne tulikin jossain kohtaa lauantaina kun luennolla ollessamme Toivo lopulta sisäisti sen "mennään bussilla"periaatteen eli luotti niin paljon siihen että minä pidän tilanteen turvallisena - se malttoi alkaa pöydän alle nukkumaan minun jalkoihin vaikka ympärillä oli kymmeniä ihmisiä ja koiria. Ja sen jälkeen se osasikin hyvin maltillisesti jatkossakin asettua. Yksi etappi saavutettu

Sunnuntaina matkasimme sitten bussilla ja junalla Tampereelle majoituspaikkaamme ja siellä tämä viriili nuorimies sekoitti 10-vuotiaan dalmis-vanhaRouvan tyynen elämänmenon :D . Yö meni hyvin sikeästi,liekkö koirakaan kertaakaan kääntänyt kylkeä.

Tampereelta tulimme sitten tänäaamuna junalla kotiin ja olisikohan kerran koko 3-tuntisen junamatkan aikana koira jaksanut päätään nostaa,taisi ottaa koko reissu  ihan urakalla voimille. kaikenkaikkiaan mielettömän mukava ja mahtava reissu. Nyt sitten odottelemme huomista/keskiviikkoa kun saamme jo kouluttajan kylään,tapahtuneitten arviointia ja uusia neuvoja.