Kevättä kohti mennään :)

Toivoa alkoi pakkaspukemiset rassata jo niin että aina kun tein uloslähtöä,se sinkoili sängyn alle piiloon..Tiesi saavansa tossut jalkaan. Olimpas sitten ovela minäkin ja hihkaisin pojalle että okei,nyt ei laiteta tossuja jalkaan niin samantien koiruus juoksee eteiseen. Että se taitaakin ymmärtää enemmän puhetta kuin luulenkaan..? harmi vaan että tuotin sille pettymyksen kerta toisensa perään ja puin ne tossut jalkaan,muutoin ei olisi tullut lenkkeilystä mitään. Mutta nyt pitää niin leutoja säitä että on nautinto mennä koiran kanssa ulos. ja jopa niin että koirakin nauttii :)

Kuun vaihde meni Toivon kantilta aika lailla iisisti,kovin paljoa en kyennyt sitä opettamaan/liikuttamaan torilla ja kaupoilla,saatikka kovin kauheasti ääniharjoitteluakaan treenattu.Torin seudun ruokakauppojen myymäläpäälliköille laitoin postia ja saatiin heiltä lupa kulkea Toivon kanssa siellä,nyt ei tarvitse sitä jännittää ollenkaan. Nyt kun olen kotona kokoajan ja mielialakin virkeämpi niin koulutukseen taas panostauduttu. Ja toihan Miian käynti taas lisää motivaatiota.

Uutena äänenä harjoitteluun otettiin nyt se palohälytin. Näin alkuun hälytinääni soi vaimennettuna sohvapatjan alla ja itse pystyy sitä soittamaan,jopa niin ettei Toivo huomaa että minä/Petra soitan sitä. Ihan ensimmäisellä kerralla kun Miia sitä soitti ja minä keskityin Toivoon niin Toivo sätkyili että mikämikä?!,annoin sille merkin ja sen jälkeen se tökkäsi äänen kuullessaan. Tätä nyt treenaillaan kotona eripaikoissa,eri tilanteissa Petraa apuna käyttäen ja Toivoa vahvistaen. Myöhemmin otetaan maahanmeno-liike mukaan.

Kävimme myös Toivon ja Miian kanssa torilla ja liikkeissä kävelemässä,alkuun Toivoa näkyi jännittävän (ja myönnän,minuakin  ) kun Miia oli mukana ja hiukan se veti ja kohelsi mutta hyvin pian se siitä asettui ja käveli hyvinkin rennosti sivulla,välillä kontaktia ottaen. Otin käyttööni Miialta lainaaman tukevan selkävyön johon Toivon remmi kiinnitettiin,näin minulle jäi molemmat kädet vapaiksi nameja ja naksutinta varten. Lemmikkiasemalla harjoiteltiin luopumista(haistelusta),hiukan kesti ennenkuin minä tajusin homman nimen.

Illan Toivo makasikin aikalailla reporankana. Seuraavana päivänä kävimme taas torilla harjoittelemassa,nyt meni jopa paljon paremmin alkukin ja apteekissa tiskillä odotellessani Toivo pisti makaamaan ihan itsestään ja muutoinkin oli niin rauhallisen oloinen. Tuolloin tuli sama ihana hyvänolon tunne kun kuulokoira-leirillä kun Toivo tajusi sen "mennään bussilla"olotilan .

Keväisen karvanlähdön myötä Toivon karvakin on kokenut värimuutosta,sen kroppa yläosasta on musta ja alaosa osittain ruskeanharmaa.Korvatkin ovat vaihtuvaa sorttia,ropelikorvat yleensä ja välillä oikea korva on ihan lupallaan ja välillä vasen korva. Saahan nähdä minkävärinen koira tuosta vielä kuoriutuu

Mätsissäkin kävimme,oma olotila oli tuolloin lääkkeestä johtuen erittäin hutera,huimaava ja oksettava mutta kun kerran tuli lähdettyä niin pitihän sitä kehäänkin mennä. Toivo ravasi nätisti ja emännän askel hieman vippasi mutta pystyssä pysyttiin. Seisominen meni koiruudelta ihan koheltamiseksi,se tahtoi vaan istua ja koheltaa ja päästä viereisen koiran luo. Sininenhän sieltä tuli ja lopulta kun monirotuisten 3 sinisen saanutta oli kehässä niin tultiin kakkosiksi,ei siis ihan hännänhuippuna :)