Jippii,kevät tuli !! Lumet sulaa kohinalla,rapa roiskuu ja fillarinkin sai kaivaa varastosta esiin.

Viimeviikolla kun vesisateella kävelytien reunaan oli sulanut pitkä ja hieman syväkin kuoppa jossa lotisi vettä niin Toivo-vesipetohan syöksyili ja leikki "lammikossa"kuin pieni lapsi. Toivo viime kesänä (tai oikeastaan jo keväällä..)rakastui uimiseen ja nyt tarvitseekin lampi-lenkillä olla itse tarkkana ettei se syöksyile lampeen,ohut jää voi pettää alla. Itseasiassa sama tapahtui viime huhtikuussakin,koiruus luuli juoksevansa jään päällä ja blumbs,tipahtikin lampeen.. Onneksi silloin oli lammen reuna ihan sula niin pääsi sieltä itse uimalla pois. Kesänhän poika ui ja ui ja ui ja vielä kerran ui.. tulevana kesänä sitä pitänee rajoittaa hieman ja pohdinnassa myös se että mitä punkkiainetta käyttää?!

Täällä alkaa punkit ilmestyä koiraan varmasti jo toukokuulla ja viime kesänä ne olikin ihan riesana,joka kerran ulkoatullessa piti tehdä punkkisyyniä ja koska Toivo on musta niin pienet punkit vaikea havaita :( . Yleensä ne löytyi sitten kun olivat pulleita pullottajia. Niitä löytyi myös lattialta ja pari kertaa poimin öttiäisen itsestänikin Otsan rypistys

Ampiaisia myös varon viimekesän maa-ampiaisten hyökkäysten jälkeen. Silloin oli Toivon hengenlähtö niin lähellä että jos ei olisi ollut kaveri metsälenkillä mukana,en olisi saanut koiraa ajoissa klinikalle ja Toivo olisi menehtynyt ennen lääkäriin pääsyä. Katsonkin nyt etten ihan missä tahansa mettäpolulla anna pojan juosta vapaana,viimekesän paikkaa vältellään myös mutta saattaahan noita ampparipesiä olla turvalliseksi luullussa metsäpolulla.. No,täytyy toivoa ettei niin huonoa tuuria olisi enää että moista tapahtuisi.

Viime syksynä totutin Toivon pyörään,käytiin muutamia kertoja ihan vain kilsan pätkillä kävellen,totutteli pyörän vierellä kävelyyn ja pientä hölkkäpätkääkin kokeiltiin. Nyt ikää piisaa niin että saatoin aloittaa fillaroinnin,hitaasti edetään 1-2km hölkkälenkistä pitempiin. Asfalttitiellä vielä toistaiseksi joutuu menemään mutta kunhan lumet kokonaan kadonnut ja metsäpolut ei ihan kamalaa mutavelliä ole niin voi sitten alkaa hölkötellä pitempiäkin lenkkejä. Meikäläisen kävelyvauhti kun on ihan liian hidas Toivon reippaaseen liikkumistahtiin.Näin jos saisi samalla omaakin pohjakuntoo hiukan kohotettua..

Lähikaupassa ollaan käyty muutaman kerran taas asioimassa,viikon päästä oppikierrosta torilla kun kouluttaja tulee visiitille. Ihana nähdä taas Miia,saa taas ajantasalle omat kommervenkkinsä,hyvät ja huonot tapahtuneet :P .Välillä meinaa sormi mennä suuhun Toivon kanssa mutta kyllä niistä asioista aina yli päästään ja oppiminen jatkuu.