Aika menee ihan hirmuisen nopeasti kun kokoajan on jotain touhua ja tohinaa,Toivolla ainakin..

Käymme kaverin mukana tallilla muutaman kerran viikossa ja kyllä Toivolla ja Leksa-kaverillaan on aina niin maan mahdottoman mukavaa ! Itsellekin ihanaa mielenvirikettä kun 13 vuoden tauon jälkeen pääsin kärryhevosen ohjaksiin. Nuori tinkeriruuna Rollo menee hyvin lupsakkaa vauhtia,välillä hissunkissun ja välillä kovempaa ja pojat juoksee pitkän metsälenkin aina vapaana mukana. 

Osaavat vielä juosta niin etteivät kaahota hevosen jalkoihin/kärryjen alle ja Rollo-humma onneksi ei ole moksiskaan vaikka molemmilta sivuilta syöksähtelee ykskaks koira eteen :)

Toivo on nykyisin huomattavasti rauhallisempi kun saa näin purkaa sitä ylenmääräistä hössötys-energiaansa,on paljon maltillisempi myös tottis-ja äänikoulutuksissakin nykyään. Ja ihan ensimmäisen kärrylenkin jälkeen se oli illan ihan tööt,kerran jaksoi jalkopäässäni havahtua kännykän soittoon ja kuvan sain napattua

 täh??

oli ihan pöllämystynyt eikä poloinen tajunnut edes ilmaista kännykän soittoa,iski pään takaisin sohvalle ja krooh.

Olen saanut Toivon myös haukkumaan käskystä - mikä saavutus !! Tosin se vaatii aina ensin pienen lämmittelyn,se Uff-ittelee ja uufh?-kokeilee kunnes jatkan "hauku" ja lopulta se innostuu ja sanoo komiasti UFH aina kun sanon "hauku". osaa myös lopettaa kun sanotaan riittää.  mutta ei siitä haukku-ilmaisevaa koiraa saa kyllä millään joten unohdamme sen aiemmin aiotun haukku-ilmaisun jos meikäläinen pökrää. Täytyy keksiä uutta tilalle jos tarve vaatii..

Tavaroiden nostamista lattialta harjoitellaan myös. Anna-käskyä en ole vielä ottanut mukaan. Toivohan kyllä nappaa lattialta suuhunsa lelun/esineen mutta yleensä se hilpasee sen kanssa karkuun ennenkuin ehdin kissaa sanoa joten aloitin tämän ihan alusta eli naksauttamalla. Ensin naks kun katsoo esinettä,sitten naks,kun koskee sitä,naks kun ottaa suuhun,naks kun kohottaa päätänsä esine suussaan. Nyt yritetään edetä siihen että nostaa päätään enemmän ylöspäin esine suussaan(pidän esineen toisesta päästä kevyesti kiinni)ja luovuttaa esineen minun käteen. hiljaa hyvä tulee mutta Toivon tuntien se lopulta hiffaa tämänkin nopeasti niinkuin monta muutakin opittua juttua.

Kuonopannan otin pojalle käyttöön - sen veto-seis-eteen juttu alkoi muistuttaa jojoilua ja kun minun selkä onkin pahemmassa kunnossa kuin luultiinkaan (yhden pullistuman sijasta siellä onkin 2 välilevynpullistumaa,hermot puristuksissa ja liuta muita vikoja) niin en ota enää riskejä tuon äkkisinkoilun takia. Joten kuonopanta käyttöön ja samalla harjoitellaan aina nätisti kulkemista. Osaa se nätisti kulkea mutta varsinkin porukkalenkin noin ensimmäinen kilometri on sitä jojoilua ja kun Toivo on niin napakka liikkeissään niin sen puolenvaihdot tuppaa olla sitä äkkisinkoilua..

Vielä eiliseen asti tunsin huonoa omatuntoa kun toisella raukalla pienellä moinen kapistus päässä ( ..eheh..)mutta Miia lohdutti ihanilla sanoillaan,kuonopanta on yksi pieni paha kun koiran koko elämä on niin hyvää (hyvää ruokaa,hyvää hoitoa,saa olla paljon vapaana,paljon juoksua,paljon koirakavereita jne). Rehellisesti sanoen taisin vuodattaa muutaman onnenkyyneleenkin eilisen toritreenin jälkeen noita sanoja muistellen ja hienosti mennyttä toritreeniä ajatellen. :)

2 tuntinen humpsahti suitsait. Miialla oli mukanaan Toivoa häiriköimässä IsoMusta Remo( Toivon ikäinen belgi-uros)ja vaikka Toivo alkuun hiukan häiriintyi remon läsnäolosta niin silti malttoi hienosti kulkea sivulla ilman käskyä,kuunnella minua ja olla liikoja välittämättä Remon läsnäolosta. Käytiin apteekissa,kuljettiin täpötäydellä torilla (joku vaalikahvi-päivä),poikettiin Lemmikkiasemalla ( Kiitos heille kun saamme käydä sielläkin treenaamassa ;) )ja kahvilassa. Siellä sain hyviä neuvoja Miialta muutamaan pulmaan jotka ratkesi siis sillä reissulla. Kerran soitatin myös kännykkää ja kyllä poika sen ilmaisi. Menimme vielä Mustiin ja Mirriin hakemaan uutta,sopivampaa kuonopantaa Toivolle.

Erotessamme Miian kanssa sovimme seuraavat tärät n.kk päähän ja läksiäissanoiksi hän vielä tuumasi että olisimme Toivon kanssa jo valmiita kuulokoiran käyttäytymistestiin(lukuunottamatta bussi-osuutta,sitä täytyy alkaa harjoittelemaan enemmän). Tästä sanomasta tulin erittäin onnelliseksi,aherruksemme on siis tuottanut tulosta :) 

Kävimme viikolla tutustumassa myös läheiseen palvelutaloon Tohvelin kanssa ja kyllä vaan koiruus sielläkin hienosti käyttäytyi. Malttoi olla liikoja höseltämättä kun keskustelimme asiasta vastaavan henkilön kanssa,kiertelimme taloa ja tutuistuimme paikkoihin ja yhteen asukkaaseenkin Toivo jo tutustui kättä-päivää :) . Ja muutamaan otteeseen poika simahti lattialle nukkumaan eli hyvin rentoa meininkiä.

Aloitamme pääsiäisen jälkeisellä viikolla sitten vapaaehtoistoiminnan tuolla,perjantaisin olemme mukana Ulkoiluryhmässä ja sen jälkeen OmaAsukkaan ( valitaan sopiva,koirista tykkäävä ja koiria kaipaava ihminen)kanssa juttelua ja koiran rapsuttelua. Toivohan ei ikinä kyllästy siliteltävänä/rapsuteltavana oloon ja koko tämä ajatus alkoi muhia päässäni jo viime vuoden lopulla kun menetin vuoden aikana sekä isäni että mummon ja itsekkin kaipaan vanhuksen seuraa ja koska tiedän monessa palvelutalossa ihmisten tykkäävän lisävirikkeistä. Ja ennenkaikkea kun tiedän mitä koira pelkässä läsnäolollaan saa aikaan vanhuksissa..

Tähän loppuun vielä kuva rapakoirat wauhdissa :)