Pitäähän sitä välillä sairastellakkin .. Toivo oli torstaina todella väsynyt ja haluton mihinkään,mittasin sitten lämpöä ja mittari näytti 39.3,lämpöä siis oli koska Toivon normaali lämpö on 38.2-38.3  . Annoin pojan sitten vaan lepäillä,ulkonakin käytiin vaan sen verran että pissit sai tehtyä. Kaikkea mahdollista aloin jo läpikäydä miksi se on kuumeessa kun mitään muuta oiretta ei ollut,söi ja joi hyvin. Ja kuumeesta ja väsymyksestään  huolimatta se samana iltana änkesi vessaan mukaan ja tahtoi vetää sukat ja housut jalasta pois,voi poloista..

Perjantaina sitten alkoi lentää ripaska :( , vesiripulia piisasi koko päivän,aina ei edes ulos ehditty vaan pääsin myös mattopyykille.. Ja juomisen lakkasi tyystin. Onneksi kaapissa on Nutrisalia ja Attapektiä joten ei muutakuin koira pakkojuottoon ja tabua naamaan useamman kerran päivässä. Se päivä meni siis ulkona ravatessa,siivoillessa ja piruja maalatessa seinille että "nytkö se eläinlääkäri-rumba taas alkaa.." .

Lauantaina maha rauhottui jo hieman ja päivällä sitten selvisikin syy ripulille .. Toivo kakki pari kertaa semmosen könttäkasan keppisilppua ripulin mukana eli just joo,nyt loppui ihan tyystin kokonaan keppien kanssa pelehtiminen ja leikkiminen !! Jo aiemmin kielsin siltä keppileikit mutta aina se silti irtiollessaan metsissä niitä ehti napata suuhunsa ja ahnehtia kitusiinsa. Ja ynnäilin kaikkea yhteen,juttelin muutaman tuttavan kanssa ja läpikävin koiran stressistä artikkeleitä netissä niin vahvistui se aiemmin epäilyni että Toivolla on kokoajan ollut "paha"stressi päällä. Siinä selitystä sähläämiselle,koheltamiselle,silmien palamiselle ( kylläkyllä!!),välillä todella keskittymiskyvytön koulutuksille jnejne.

Eli rauhoitamme nyt tilanteen tyystin ja katsotaan päivä kerrallaan. Ei riehumisia koirakavereiden kanssa vaan remmilenkkejä vaan,ihmisiä ja koiria tavatessa kaduilla ei nenäpäivää,ei sisällä sohvahepulointia ollenkaan,yksin lenkillä ollessa varmasti voi vapaana pitää kun ei ala riekkumaan turhia,enemmän (voiko tämän enempää tehdä..)aivojumppaa (=koulutuksia) ja nenälle enemmän käyttöä. Aivojumppaa se saa joka päivä ääni-ja tottis-ja apulais-kouluttelun myötä joten sitä ei voida enempiä lisätä päiviin vaan jatketaan samaan malliin kuin tähänkin asti ettei toinen tyystin väsy oppimiseen vaan saa levätäkkin välillä paljon.

Tuosta sairastelusta Toivo jo tokeni,nyt syö normaalisti ja kakkii normaalisti ja tämä eukko sai huokaista helpotuksesta.

Kaverikoira-käynnit jatkuu,torstaina menemme taas Inva-talolle ja "Oman" palvelutalon perjantai-ulkoilutkin jatkuu taas entiseen malliin.

Chico on oppinut loikkaamistavan jolla se pääsee sohvalle..siinä mielessä paha että aina ei huomata sen pomppivan sohvalle ja vaikka meidän sohva on tavallista matalemmalla niin putous lattialle on pienelle koiralle kuitenkin ehkä liian pitkä,pelottaa siis jos se itse loikkii sieltä huomaamatta alas ja satuttaa itseään..ei siis pääse Toivokaan enää sohvalle pakoon rrrriiiviön naskalihampaita mutta sängylle Chico ei vielä pääse hyppäämään .. Jääräpää tulee pian 4kk ja itsehän sitä sen kasvamista ei niin huomaa mutta kaverit aina kommentoi sen kasvaneen. Ja vauhtia tuossa kakarassa piisaa,samanlainen kohelisäheli on kuin Toivo pienenä. Villapuseroonhan Chico jo ehti tottua mutta eräs ilta kun sisko tuli kylään ja lähdimme lenkkeilemään ja puin Chicolle puseron niin taas se halvaantui,kellahti selälleen eikä hellästä tönimisestä huolimatta "päässyt" ylös .. ja tähän auttoi taas namit,halvaus hävis sen silitän tien. Eleltään jo marraskuun ekaa päivää,lunta odotellaan mutta ei taida ihan heti sadella kun ilma on niin leuto. Kiva katsoa sitten Chiconkin reaktio lumeen,mä arvaan jo että se on sen mielestä inhaa märkää kylmää...