Aika taas vierähtänyt ihan huomaamatta.. Kaikenlaista tapahtunut,kaikkea enää muistakkaan. Toivolla touhua piisannut,hyvää ja vähemmän hyvää..

Lumet tuli toissapäivänä maahan ja Toivo vallan villiintyi,hirmuisia hepuleita ja sinkoiluja veti heti kun pihalle mentiin. Ja eilen toistui sama mikä oli viime talven riesanakin eli Toivon lumensyönti..ja siitä seurasi se että illalla se kotona käppäili ja samalla lorotteli kulkiessaan..jooh,siis kuseksi kulkiessaan.. Minkään pissitulehduksen en usko olevan koska viime talvena tapahtui samaa silloin tällöin,kerran tutkittiin pissinäyte ja puhasta näytti. Kyseessä lienee ihan lumesta johtuva pissihätä ja liekkö kastrointi vaikuttaa siihen että ei pidättele kun rakko halkeemaisillaan..äähh,ota näistä selvää aina mutta nyt koiruus on ihan normaali taas.

Tietysti se eläinlääkärillä käytetään jos tarve tulee,minulla vaan on aika hyvä vaisto jo milloin koira OIKEASTI on kipeä ja tarvitsisi eläinlääkäriä joten ihan pienestä epäilystä en heti kiikuta klinikalle.

Chico taas ei tykkää lumesta yhtään..kyllä se reippaasti kävelee villanuttu päällä mutta huomaa ettei kylmyys ole sen heiniä..pikkiriikkiset tossut täytyy ompeluttaa,eihän se pakkasilla tarkene muutoin ulkoilla ollenkaan.

Kaverikoira-käynnillä käytiin taas "omalla " Palvelutalolla ja hyvin rutiinisti alkaa se jo sujua Toivoltakin,tykkää hakeutua rapsuteltavaksi ja malttaa istuksia vierellä,välillä tahtoo kuikuilla koirakaverin puoleen mutta uskoo sanomista. Eräs asukas ei enää ollenkaan pelkää Toivoa ja muitakaan koiria,alkuun halusi vaan kaukaa katsella koiria ja viimeksi uskaltautui jo silittämään. Sekin oli tavallaan hyvin herttainen hetki. Torstaina mennäänkin Inva-talolle kaverikoiraamaan,viimeksi ei sinne päästy ja nyt on mukava mennä,itsekkin tykkään käydä siellä kun heti ovesta sisään mentyä näkee asukkaiden ilahtuneita kasvoja.

Chico kävi pari viikkoa sitten rokotuksilla ja mikrosirutettavana , jokseenkin traumaattinen kokemus pienelle kun tuli kerralla 3 piikkiä niskaan. Huusihan se hieman..Vertakin roiskahti turkkiin vähän ja kun kotiin päästiin niin Toivo putsasi pienen heti. Noiden kahden elo onkin ihanaa seurattavaa aina vaan kun ne ovat selvästi toistensa tuki ja turva,paita ja peppu,tappelevat veljekset jnejne.

Tämä kuva kertoneen hieman millaisia naurunhetkiä tuo kaksikko täällä meille aiheuttaa..

Chicohan matkii Toivoa ihan mielettömästi, kaikessa.

Toivon lempipaikka on maata sohvan selkänojalla. Ei siinä muuten mitään mutta paikassa jossa ei ole seinää takana. Ja nyt Chico kekkasi että hänkin pääsee siihen..heti me kyllä otetaan se alas ja kielletään nousemasta jos huomataan,pudotus nojalta on meinaan aikamoinen lattialle eikä olisi kiva jos pieni tirriäinen satuttaa itseään.

Ovikellon,palohälyttimen tai kännykän soidessa myös Chico reippaasti intoilee ja tohottaa Toivon mukana että "soi,soi!!" ja yhtälailla vaatii namia kun Toivoakin palkkaan. Siinähän tuo sivussa tulee Chicokin koulutettua hommaan,heh..no ei vaiskaan mutta ompahan pienellekkin koiralle puuhaa ja kun se ei haittaa eikä häiritse Toivon työtä. Samoin sukan vedossa Tirppa tahtoo usein olla mukana..

Chicosta on tullut varsinainen Hormoonihiiri ja ei aina niin hyvässä. Tuppaa liikoja joskus kiihtymään ja tuota hmmmm ööö harrastamaan "sitä" Toivolla ja näinpä sitten on Tirppa laitettava häkkiin välillä rauhoittumaan,vaikka Toivokin pitkälle jaksaa sietää sen touhuja niin rajansa kaikella. Hyvin se siellä osaa jo majailla,vinkumatta ja hätäilemättä vaikka häkin ovi kiinni. Toivokin sitten tajusi että tuo häkki on kivan koppimainen paikka maata,hakeutuu siis itsekkin sinne välillä makoilemaan.

 Kuulokoira-hommat etenee ja väliin jumittaa paikallaan mutta kokoajan edistystä tapahtuu,jossain mielessä. Nyt onkin todella kiva kun saamme täältä Kuopiosta ikioman tukihenkilön koulutukseen mukaan eli Miia käy edelleen kk välein ja ilmeisesti viikottain tapaan  sitten tämän tukihenkilön joka on apuna koulutuksessa. Todella mahtava homma ja innolla odotan päivää kun tapaamme. Vaikka leikkauksen jälkeinen toipumisaika onkin melko rajoitteinen eli paljoa en silloin Toivon kanssa kykene treenailemaan niin aina jotain pientä kuitenkin ja varmasti niissäkin asioissa tukihenkilön apu on enemmän kuin tervetullutta.

Paljon jäi nyt kuulumisia varmaan kertomatta (vanhan muisti ei enää tahdo toimia..)mutta täytyy yrittää tiiviimmin jatkossa päivittää blogia niin pysyy tapahtumat tuoreempina muistissa..