Voihan vahtikoira.. Chicosta tullut sellainen. Rapuilta ( asumme siis kerrostalossa) kun kuuluu jotain koputusääntä tms niin Chico sanoo räyräy ja ravailee,katsoo samalla lähteekö Toivo siihen leikkiin mukaan,aina se ei lähde mutta toisinaan.. Sen kymmenen kertaa olen mennyt lankaan kun Toivo tulee tuolloin tökkimään ja vie ovelle,onneksi en ole palkannut enkä kehunut Toivoa tuolloin ennenkuin olen varmistanut ovisilmästä ja eihän siellä kukaan seiso oven takana.. argh. Tällaiset valeilmaisut on saatava pois eli Chico nyt koulutukseen että rappuääniä ei noteerata.

Hankala muutoin jatkaa Toivon ovi-koulutusta jos se alkaa alati "narrailla" kun minähän en yleensä kuule edes ovikellon soittoa vaikka se on kovaääninen. No,katellaan taas mihin suuntaan tämä homma menee.

Miia antoi vinkin jo aiemmin että Toivon voi opettaa ilmaisemaan myös mm.postin tulo. Siihen tarvittiin yksi kehu ja missä-sana kun kuulin eräs päivä että posti tupsahti luukusta ja siitä lähtien Tohveli on postin tullen tullut tökkimään ja vienyt ovelle. Jotkut asiat se siis oppii todella nopeasti sen kummemmin kouluttelematta. Tottakai Chicokin tulee intoilemaan Toivon mukana kun Toivo ääniä ilmoittelee...

Viikonloppuna piipahti eräs rouva kylässä ja tämä poikinee pienen haastattelun tulevaisuudessa Kuulokoirista,ihan kiva ja mielenkiinnolla odotan tapahtumaa sillä ainakin täällä Kuulokoira on niin "outo juttu" että ei haitanne vaikka ihmisille saisi kerrottua koirien työstä enemmän. Sen verran arvokasta työtä nämäkin Kuulokoirat tekeevät .

Eilen päivällä selkäkipu äityi niin kauheaksi että kipua voi verrata synnytyspolttoihin,synnyttäneet siis voi kuvitella sen tuskan.mietin jo hetken lähdenkö päivystykseen mutta päätin jäädä kotiin.Pakko oli sitten ottaa pienet päivätirsat ja selänlämmittäjänä toimi Toivo. Usein olen huomannut että silloin kun kipu on kovimmillaan ja koitan kyljittäin maata niin Toivo tulee tuolloin pitkin pituuttaan nukkumaan selkääni vasten,muutoin se nukkuu jalkopäässä myttyrällä. Monia juttuja lukeneena ja itsekkin joitain kokeneena yhdyn siihen että koira tietää milloin ihmisellä on kipua ja missä ja reagoi siihen käytöksellään. 

Välillä verenpainetta nostattaa Toivon sähläilyt ja muut sellaiset einiinkivat-energiat mutta täytyy todeta että Ilman tätä koiruutta en ehkä jaksaisi päivästä toiseen ja miten paljon siihen voin turvautua monessa asiassa. Toki tyttären olemassaolo on tärkein mutta Toivo on minun Sankarini  .

Raimo ja Leksa oli hoidossa ma-ti ja olihan siinä sitten säpinää viedä kolmea koiruutta lenkeille.. välillä meinasi hermo mennä kun Raimo karkasi yhden lenkin aikana 3 x pannastaan (veti pään pannasta pois)ja eihän se kyllä kauas karannut mitä nyt kerran lähti ohimenneen koiran perään..siinähän sitten karjuin kitarisat vilkkuen koiraa takaisin.. Leksa oli meillä aikalailla parkeerautunut kanien häkin viereen,yllätysyllätys mutta Raimo touhotti Toivon ja Chicon kanssa. Sisällä hepuloinnit meillä on nyt kielletty,lähinnä siis hulluna edestakaisin juoksentelu ja sohvahepulointi varsinkin (siis silloinkun täällä on koirakavereita)ja ihan nätisti malttoivat hurtat leikkiä lattia-tasolla. Chico on Raimoon jo ihan rakastunut ja hienosti osaa Raimokin leikkiä Tirppanan kanssa,toki leikkiä pitää vahtia..

Huomenna Palvelutalon Ulkoiluun Tohvelin kanssa,sitten tuleekin pitkä tauko kunnes voidaan jatkaa käyntejä tuolla. Voi että on jo haikea olo.. Päivällä mennään bussilla pitkästä aikaa käymään myös ex-työpaikalla,kova ikävä sinnekkin jo ollut ja tulee samalla kahvila-treeniä Toivolle pidettyä. Mä kyllä arvaan että Toivo ei meinaa nahoissaan pysyä jahka pomon näkee (jos pomo on paikalla),se niiiiiiiiiin tykkää hänestä .