Kevättä rinnassa,koirilla ainakin.. Toivon olo meni ihan ihmeelliseksi joitakin viikkoja takaperin ja osin arvelin sen johtuvan siitä kun nenä maassa meni lenkeillä kokoajan,ei korvia ei silmiä ja varmaankin vaan hajut ja tytöt mielessä. Mutta kun oli myös tuota ihmeellistä käyttäytymistäkin kera todella huonon ruokahalun niin aloin epäillä tuon pissilääkkeen olevan suurin osallinen siihen. Pissihommaan se kyllä tepsi todella hyvin,Toivosta tuli yökuiva eikä enää pissejä lattialle mutta tuo muu olo sillä alkoi mennä niin yli että lopetin pari viikkoa sitten lääkkeen annon. 
Pidätyskykyyn se vaikutti melko nopeasti mutta minusta pienempi paha se että se pissii sisälle öisin ehkä 2-3 x viikossa kuin se että Toivon iloisuus ja energisyys on kadonnut. Saatikka se mitä huonosyömäisyys tekee koko koiralle.. Meniköhän  2-3 päivää lääkkeen loppumisesta kun Petrakin huomasi että Toivo on ihan erilainen,se on paljon iloisempi. Ja totta,poissa on alakulo,kyräily,hermostuneisuus ja huonosyöntisyys. Normaalia " ah kevät"-oloa sillä kyllä pienesti on mutta niin pitääkin !

Chico oppi että ulos voi kun voikin tehdä hätiään ja melkein sisäsiisti se jo onkin,satunnaisesti 1-2 x vuorokaudessa tulee hätä sisälle lehdelle mutta kun se hiffasi että hän osaa nostaa koipeakin ulkona niin sisäsiisteys parani. Ja voi pojat että on Pieni Tirppa polleena kun koittaa sihdata suihketta mahdollisimman ylös,ei sentäs kyljelleen ole kaatuillut niinkuin Toivo ensalkuun pienempänä kun harjoitteli jalannostoa. 

Toivon kuulo-treenit oli välillä vähemmällä kun itse menin liukastumaan selälleni metsäpolulla ja siitähän seurasi kipua joka jatkuu ja oma olo vaikutti intoon treenailla. Joka päivä toki jotain harjoiteltiin ja nyt taas hieman enemmänkin. Asiointi-reissuilla Toivo on jo aika lunkki tyyppi (niinkuin tyttö sanoisi )ja ääniharjoitteluita on väliin vaikeutettu. Ei riitä se että koira osaa ne tietyt äänet,haastellisinta on saada se ilmaisemaan ne tilanteessa kuin tilanteessa . Siinä onkin kokoajan petrattavaa,esimerkiksi kesken herkullisen raa´an luun syönnin kun puhelin soi,koiruus ei millään ehtisi edes korvaansakaan lotkauttaa äänelle indecision.. ja montaa muuta vastaavanlaista tilannetta tulee eteen melkeinpä päivittäin .

Tottistelu vaatii myös enemmän harjoittelua. Edistystä kyllä siinä että Toivo tajusi viimeinkin "liikkeestä seis" ja siihen pitää jäädä kans eikä lähtee emännän perään  hiipimään.. On muuten ihan ukki-rotunsa näköinen hiipiminen ,ihan kuin lampaita paimentais..Toivolla on paikallaolot kaikkein haasteellisimpia ja niitä enemmän ja enemmän otetaan,olis sitten istu,maahan tai seiso - kaikkia on harjoiteltava. 

Jäät alkavat sulaa ja eilen kävikin lammenkierto-lenkillä sydän kurkussa kun Toivo pinkaisi ykskaks yllättäen tuhatta ja sataa jäälle,loikkasi vaan sulan reunan yli ja pinkoi menemään ja minä karjumaan POIS SIELTÄ!! - kerrankin oli karjaisemisessa tehoa kun koira pyörähti lennossa ympäri ja pinkoi takaisin ja hyppäsi vielä sulan kohdan yli . Aamulla olikin ikävä lukea uutisista että koiria menehtynyt jään petettyä alta..