Perjantaina kävimme pienen tauon jälkeen työasussa (koulutuksessa-liivi)ihmisten ilmoilla,tällä kertaa työpaikallani. Muutama kerta aiemmin kun olimme kierrelleet pieniä kauppoja,minua jännitti alkuun ihan mahdottomasti mutta Toivo oli jo vissiin ehdollistunut siihen että kun on liivit päällä,silloin käyttäydytään maltillisemmin. ja niimpä tuolloinkin oma jännitykseni poistui heti kun huomasin että Toivo asettui "rauhallisempaan olotilaan".

Bussissa ollaan matkusteltu pienestä pitäen joten ne sujuu jo hyvin,alkuun saattaa pälyillä kanssamatkustajia mutta nopeasti se siitä asettuu. ja työpaikalla kierrellessä kulki nätisti sivulla ja kontaktia ottaen. Hetkeksi siellä tauottiin,otettiin liivit pois päältä ja silloin se muuttui,pomo-parkakin ja muutama työkaveri sai tuta Toivon ylitsevuotavat rakkaudentunnustukset

Ja heti taas kun liivit laitettiin päälle,se asettui heti. Kiva huomata että koira ottaa työnteon tosissaan.

Kotona harjoitellaan päivittäin pienissä pätkissä 2-3x päivässä ääniharjoitteluja. Kännykän ja langattoman ovikellon ääniä.Toivohan on  opetettu ilmaisemaan ääni tökkäämällä minua käteen. harjoitusta vaikeutettiin kun pitäähän koiran osata ilmaista kun ei olekkaan käsiä näkyvillä. itse olen peiton alla,kädet piilossa ja alkuun toinen ei tienny mitä tekisi. se höselsi edestakaisin,tuijotti minua pää kallellaan ja vinkui ja vinkui. kunnes se pomppasi päälle ja alkoi tassulla raapia,silloin heti naks ja namia päälle. Tässä on mukava huomata se että kun koiralta vaaditaan oma-aloitteisuutta eli sen pitäisi itsekkin osata ratkaista miten toimia niin Toivo viisaana poikana osaa sitä tehdä. ja nyt peiton alla-harjoittelu sujuu hyvin,se ilmaisee äänet raapaisemalla.

Lenkillä tms ollessamme se ilmoittaa kännykän soimisesta käteen tökkäisemällä. joskus haastavammassa paikassa (koirapuistossa)sitä on pitänyt muistuttaa mutta edetään pienin askelin.

Ehkä tulevaisuudessa pystymme opettamaan Toivoa myös "avustamaan" itseäni.Jo aiemmin kun podin useamman viikon asentohuimausta,huomasin lenkkeillessä että se seurasi minua tavallista tarkemmin ja tökki välillä käteen,kuin varmistaakseen että pysynkö pystyssä. ja eilen kun sain tavallista rajumman rytmihäiriö-kohtauksen ( tiheälyöntisyys)ja Toivo säntäsi luokseni,silloin vaan minun piti käskeä sitä odottamaan kun itse keskityin pysymään tajuissani. Jälkeenpäin tyttöni kertoi että Toivo oli vaan seissyt edessäni ja katsonut minua. Jos huimauksieni ja tajuttomuuksieni syyksi selviää mikä selviää niin uskon vakaasti että tässäkin Toivoa voidaan opettaa avustamaan minua.

Kaiken työnteon vastapainoksi ulkoillaan paljon vapaana metsissä,koirapuistossa ja koirakavereitten kanssa hepuloidessa. Niitä kun tämä koiruus rakastaa ylikaiken,kavereitaan ja juoksemista.