Koneen ääressä istuskelut ollut vähissä kun selkä ei vaan jaksa ja kaikki liikenevä energia menee paljolti Toivon ulkoiluttamiseen,pieniin arkiaskareisiin ja yleensäkin pystyssä oloon. Joka päivä edelleenkin köpöttelen Toivon kanssa sen 3-4 x pvä,milloin ei pääse jonkun mukana pitkälle lenkille,on meidän vauhti jo kiihtynyt kun vajaa km menee aikaan puoli tuntia .. Talvipakkaset iski nyt urakalla,koko viikoksi luvassa tämmöistä -24 ja enemmänkin ja nämä sitten tuottaa päänvaivaa.. Toivolle on puettava tossut takin lisäksi ja kotvasen mietin miten saan sille tossut jalkaan kun yhtään en saa kumarrella ja enemmältikkään kyykistellä,kävi jo mielessä että tarviiko se opettaa hyppäämään keittiön pöydälle..mutta onneksi ei,hyppyytin sängylle,istahdin sen reunalle,Toivo kyljelleen ja tassu kerrallaan tossuun - hyvin meni,pääsee koiruus sentäs ulos. harmi vaan että itselleni en saa toppahousuja jalkaan ilman että alla olevat housut nousee nilkoista ylös joten ennemmin ulkoilen ilman toppahousuja ja palelen ja kierrän semmosen lenkin minkä kykenen.

Onneksi tätä pakkasta ei kuitenkaan ole odotettavissa jatkuvan viikkotolkulla.

Toivo on osoittautunut varsin oma-aloitteiseksi koiraksi . Yhtenä päivänä kun harjoiteltiin taas eteisvalojen sytytystä ja sammutusta ja kun lopetettiin jo ja mentiin Petran kanssa keittiöön niin Toivopa otti ja meni sytyttämään valot..kai se ajatteli ettei ne namit vielä riittänyt.. samana iltana poikkesin siskon luona Toivon kanssa ja poislähtiessä pyysin Toivoa nostamaan lattialta sen hihnan ja liivin. Nuo nostettuaan ja palkan saatuaan juttelin hetken vielä siskon kanssa ja mitä tekee apuri.. Toivo nosti itse,pyytämättä,lattialta ensin hanskan kerrallaan,sitten pannan ja vielä huivin. Olo oli todella ällikällä lyöty - siis fiksu fiksu koiruus.

Samaten roskapussin anto siltä sujuu jo ihan suitsait. Vaihdan roskiksen ja kutsun Toivon paikalle,avaan vaan alimmaisen vetolaatikon missä on kaikki pussit ja Toivo nappaa sieltä suuhunsa pyytämättä yhden pussin ja hyppää vasten minua antaakseen sen. Kätevää ! sama pätee postiin,sehän oppi nyt ilmoittamaan postin tulon eli tökkää tai raapasee  minua ja vie ovelle. Sitten vaan osoitan lattiaa ja Toivo nostaa postit minulle.  Oppii siis hurjan nopeata asian jujun mutta toki noita opittuja pitää kokoajan treenata että ne sujuu mallikkaasti ja muuallakin kuin kotona mutta pikkuhiljaa harjoituksia vaikeuttaen. Toivo ilmoittaa nyt 5 eri ääntä,seuraavaksi aletaan opettamaan uunin ajastinta - nyt kun sähkömies kävi sen korjaamassa..

Herätystä se ei ilmoita,en ole vielä opettanutkaan sitä nyt siihen kun se saattaa vahingossa sitten ponkasta selän päälle tms. Herätyksenähän mulla on kännykkä ja sama soittoääni mikä soidessa eli periaatteessa Toivon pitäisi sekin ilmoittaa minulle aamuisin kun se soi. En tiedä olenko sitä joskus unenpöpperössä kieltänyt "pomppimasta" tai jotain muuta mutta aamuisin se ei reagoi soittoon jos olen vielä nukkumassa. Jotenkin se tietää milloin oikeesti nukun ja millon en,noita herätyksiä ollaan kyllä aiemmin harjoiteltu kun olevinaan nukun mutta..Opetan sen sille kyllä sitten kun selkä on paremmassa kunnossa. Ilman herätystä ei tarvitse olla sillä kyllä Chico herättää!  Se oli pennusta asti innoissaan kun kännykkä soi( matki Toivoa ja sai palkkaa sekin silloin tällöin ).no,nyt vajaan viikon ajan aamuisin kun herätys soi,Chico vinkuu ja vouhkaa sängyn äärellä niin kauan että nousen ylös. Taitava poika sekin siis oppimaan asioita ja tuotahan en sille ole opettanut.

Lauantaina täällä olikin joukko-oksentelut ..Oli Raimo ja Leksa kylässä emäntänsä kanssa ja kotvasen päästä löysin keittiön lattialta puolikkaan,jo hiukan pehmenneen vahvan särkylääkkeen..liekkö epähuomiossa minulta joskus tippunut lattialle mutta jonkun suussa se oli juuri käynyt ja huonolla tuurilla puolikas mennyt jonkun mahaan..Leksa ei suuhunsa moisia laita mutta Toivo,Chico ja Raimo kyllä..siinä tuli sitten kiirus oksettaa suolapallojen avulla kaikki 3 ja kyllähän ne sitten oksentelikin..aina vaan uudestaan ja uudestaan,matoille,lattioille jne..kenenkään ykässä ei huomattu tablettia joten vielä varmistukseksi soitto eläinlekurille. Chicon kannalta tilanne oli vaarallisin,nippanappa 2kiloinen otus kun moisen tabun vetäsee niin siinä voi huonosti käydä...hiilitablettien puuttuessa,annettiin lekurin neuvon mukaisesti noille kolmelle sitten ruokaöljyä ja ei tarvinnut pakkoruiskuttaa suuhun,kaikki nuolivat oman osuutensa hyvin tyytyväisenä kupista. Ja tuli ilta-kakat kaikilta hyvin livakasti.. Ja onnea oli matkassa - kukaan ei alkanut mitenkään oireilla jälkeenpäin. 

 Ja hups,ihan meinasi unohtua kun on vanhalla lahopää..Toivosta tuli 19.päivä ENO kun sen sisko pyöräytti 4 hauvavauvaa ja kovin on  kuvissa pennut emonsa (ja isänsä ) näköisiä :)