On ollut päivittämiset pitkän aikaa poissa tietokoneen kaatuessa ja kesä ja tämä alkusyksy muutenkin ollut aikamoista vuoristorataa,Toivonkin osalta.

Suunnitellut kesälomareissut peruuntui kun tytär meni murtamaan varpaitansa ja joutui pitämään varpaista polven alapuolelle yltävää kipsiä kuukauden ajan ja könkkäämään kepeillä. Mökille sentäs välillä  päästiin ja siellä nautittiin ihanista ilmoista ja ulkosalla olosta. Kerran reissulla oli kanitkin mukana nauttimassa vihreästä ja vapaudesta ja hyvin niilläkin sujui bussissa matkustus kantokopassa.

Toivo joutui kesän aikana tallitauolle kun hevoset madotettiin ja pienintäkään riskiä en ivermektiinin suhteen ota kun Toivossa on collieita taustalla. Nyt  alkusyksyn aikana pääsi taas mukaan tallijuoksuihin ja taas tauolle kun hevoset syysmadotetaan. Muutoin kesällä koiruus sai uida paljon,mentiin metsälenkkejä,fillaroitiin viileämmillä keleillä ja muutoin köpöteltiin hissuksiin.

Kesäkuun lopulla saimme uuden asukin eli Paavon. Paavo on Maisan ikäinen kiltti lössykkä kääpiö(??)luppapoika,leikattu ja niin vain auvoinen yhteiselo kaneilla lähti sujumaan,he ovat kuin paita ja peppu. Toivo oli pari päivää alkuun hyvinkin intona Paavosta mutta se into lössähti siihen. Kyllä se mielellään kulkee pupujen perässä ja nuoleksii ja nuuhkii mutta hyvin rauhallisesti. Joskus :D ..

Puput 

Äänitreeneistä ovikello osoittautui ongelmalliseksi. Toivo alkoi ykskaks huutohaukkua sen kuullessa ja sinkoilla eestaas ilmoittamatta,liekkö joku joskus meidän poissaollessa käynyt rimputtelemassa urakalla..Otettiin siis kello pois ja reilun kuukauden olen soittanut joka päivä kelloa niin kauan kunnes Toivo ei enää reagoinut mitenkään. Aika nopeasti se oppi ettei mitään tapahdu vaikka hän kuinka huutaa ja sinkoo. Nyt hyvä kun päätä kehtaa nostaa kellon soidessa. Miia-kouluttaja tulee muutaman viikon päästä käymään niin aloitetaan sitten ovikello oikeaoppisesti alusta. Palohälytin sujuu varsin mallikkaasti,ilmoittaa ja menee sen jälkeen maahan. Täytyy vaan alkaa enemmän eri paikoissa sitä soitattaa että Toivo oppii ilmoittamaan sen tilanteessa kuin tilanteessa. Kännykän se ilmoittaa mukavasti,sekä soiton että viestin.

Palvelutalon Ulkoilua ollaan jatkettu näihin päiviin asti,kerran viikossa käytiin ryhmäulkoilemassa ja samalla Toivo sai olla rapsuteltavana. Hyvin jo alkuun alkoi rauhoittua ja kulkea mukana hitaassa tahdissa. Nyt on ulkoilu tauolla mutta eiköhän se pian taas jatkune. Ja Kaverikoira-puuhaakin aloitellaan.

Koirapuisto laitettiin alkukesästä pannaan :( . Jo keväällä siellä ollessa Toivoa ahdisteli muutama narttukoira jotka ei jättänyt rauhoittavista eleistä huolimatta rauhaan ja niin sitten kerran kävi että Toivo ykskaks yllättäen kävi nuoren narttukoiran päälle. Omaa tyhmyyttäni kun en heti keväällä jo jättänyt viemättä puistoon ja antanut aikaa rauhoittua mutta mistäs sitä kaikkea osaa aina arvata. Onneksi ei nartulle käynyt mitään mutta nyt pidetään puisto poissa pitkän aikaa. Sikäli harmi koska siellä käy paljon niitä koirakavereita joiden seurassa Toivo ei stressaa mutta onhan näitä kavereita saatavilla lenkeille ja kenttä-leikkimisiinkin. Kahdelle kaverille tuli vanhempien koiriensa lisäksi pentukoirat ja varsinkin Leksan "pikkuveljestä" Raimo-sekarotuisesta on tulossa Toivolle kivakivakiva vimmauskaveri nyt kun Raimo on kasvanut ja alkaa olla Tohvelin kokoa. Leksan ja Toivon riehumiset on huomattavasti vähentyneet mutta joskus harvoin ne yllättäävät ja riehuuvat keskenään vanhaan tapaan.

Mätsissä käytiin heinäkuun lopulla nimenomaan sähläämässä :D,Toivo oli vielä tuolloin hiukan stressaantuneen oloinen joten kehäkäyttäytyminen oli sinisen arvoista,ei jatkoon ja Kiitos Näkemiin D. Elsi-kaveri oli hienosti BIS-4 . Mätsitkin jätin tauolle mutta voisi kuulostella mentäiskö jo 9.10 kokeilemaan..

Syyskuun 1.pvä Toivon elämä mullistui pienen ja pippurisen Pedon tullessa meille :D. Tytär sai Chico-Chihuahuan kummitädiltään lahjana ja sanoisinko että varsinainen lahja ja ennenkaikkea Ihme onkin. 4 ensimmäistä päivää sujui ihan hissukseen pienen koirapojan tutustuessa taloon ja asukkeihin ja tapoihin. Kunnes maanantaipäivänä koitti hätä ja huoli..Pieni 700gr painava pentu oli väsynyt,kipeä,vatsa pinkeänä,kakki ohivuoto-ripulia..yöllä oli vietävä päivystykseen kun arvasin että nyt on Isompi hätä..siellä sitä hoidettiin suolistotulehduksena mutta itselle heräsi jo epäilys suolitukoksesta. Läpi yön jatkoin kotihoitoa,annoin nestettä ja pahoinvointilääkettä,hieroin massua,itkettiin ja valvottiin ja pelättiin pahinta. Aamulla tila oli jo pahempi joten soitto klinikalle ja sen jälkeen heti menoksi. Chico otettiin heti sisään,tiputukseen ja tutkimuksiin ja me palasimme kotiin sydän syrjällään. Toivokin aavisti jotain tapahtuvan kun oli huomattavasti levottoman oloinen ja varmaan meidän itkemisetkin vaikutti asiaan.

Päivällä saimme soiton klinikalta että suolitukos (ruoka pakkaantunut suolen täydeltä) ja tilanne ei näytä ollenkaan hyvältä..Kävimme Pienen Pojan hyvästelemässä klinikalla kun lääkäri ei antanut toiveita ja kyllä itsestäkin tuntui pennun nähtyämme että se olisi Viimeinen kerta vaikka aiemmin olen jo todennut sen että niinkauan kuin on elämää,on toivoakin.. Päätimme kuitenkin jatkaa vielä tukihoitoa aamuun asti ja pyysin hoitajia soittamaan heti jos Chico menehtyy. Sekin ilta ja yö oli yhtä itkua,valvomista ja pelkäämistä..Petrallekkin todella rankkaa kun kyseessä ensimmäinen oma koira.

Aamulla pelotti soittaa klinikalle mutta voi jee,hoitaja sanoi että siellä se poika erittäin pirteänä häkissä touhuaa :D. Vielä päivään asti oli poika hoidettavana ja sitten haimme ERITTÄIN eloisan ja pehmeämahaisen pojanvintiön kotiin !! kyllä se oli yhtä riemua ja on edelleenkin. Vaiva osoittautui toiminnalliseksi eli ilmeisesti suoli lakkasi toimimasta ihan jännityksestä (uusi koti ja kaikki)ja tukihoitoa jatkettiin 3-4 pv ajan vielä kotona ja nyt on kaikki hyvin. Chico on 11-viikkoinen hitsin tulinen ja itsepäinen chihuriiiviö joka rakastaa kaneja,meitä,ihmisiä ja ennenkaikkea Toivoa. Toivo on täysin omaksunut isoveljen roolin ja osaa aivan mahtavan hienosti ja rauhallisesti leikkiä ipanan kanssa ja ollaan kyllä huomattu että Toivo(kin :D)  on jo Chiconkin tassun alla :D

Oma vointini on selän osalta mennyt huonommaksi ja suunniteltu jo isoa selkäleikkausta,se asia varmistuu 1,5 viikon päästä ja se tietää rankkoja sairaalassaoloja ja puolen vuoden toipumista kotona,samoin maha leikataan sen jälkeen kun selkä on saatu kuntoon. Eli ei toiveitakaan päästä piitkään aikaan takaisin töihin mutta asia kerrallaan..Tulevan huomioon ottaen aloitin sitten jo kouluttamaan Toivoa muutenkin itselleni avuksi kun se innolla oppii ja mielellään tekee töitä. Tavaroiden nostamista lattialta on pitkin kesää harjoiteltu mutta se vaan ei ottanut kunnolla onnistuakseen. Kunnes sitten kerran sanoin vaan Kiitos kun Toivo antoi lelunsa mulle ja vot- siitä se lähti :D. Tarvittiin vaan oikea sana niin se lähti sujumaan kertaheitolla. Kiitos-sanan kuultuaan Toivo nostaa tavaran lattialta minun käteen ja jos ei yllä sitä antamaan niin nousee tavara suussa seisomaan minua vasten ja luovuttaa esineen. Haasteellisin tähän astisista on ollut mustekynän nosto mutta kylläpä vaan sekin jo annetaan.

Pari päivää treenattiin myös sukan vetoa jalasta ja senkin se oppi suit sait :D,käytin vaan Vedä-sanaa,näytin sukkaa ja hirveästi kehuja ja namia perään. Nyt sujuu sukan vedot ja siitä edettiin jouhevasti housujen vetoon :) eli nyt vetää housutkin pois jalasta kun lahjetta näyttää. Nostaa myös vaatteet sen jälkeen minun käteen. Nämä tuleekin olemaan hyödyllisiä taitoja tulevaisuudessa. Seuraavaksi voisi opettaa eteisvalon sytyttämistä ja sammuttamista...