Jokseenkin masentavat viikot takana kaikkine ketutuksineen,epäonnistumisineen,vastoinkäymisineen..meinasi jo itsensä sängyn pohjalle vetää kun mikään ei ottanut onnistuakseen,lähinnä siis kaikki muu paitsi Toivon kouluttelut - niissä on tullut sellaisia jiihaa-riemunkiljahduksia jotta.
Chicolla muljahteli pari x polvi pois paikaltaan ja jestas sitä huutoo ja paniikkia mutta onneksi se sai sen kummallakin kerralla itse jotenkin takaisin. Täytyy nyt vaan jatkossa välttää hirmuisen kiihdyttäviä leikkejä koirien kesken ettei taas muljahtele. Ja lihaskunto pitää sillä hyvänä,tukisi hieman. Maitokulmahampaan poistossa se kävi viikko sitten kun ei tahtonut yksi kulmuri heilua ollenkaan vaikka rautahammas oli jo tullut aikaa sitten.
Samalla reissulla Toivoa tutkittiin pissaamisongelman takia
..sillä pamahti kertalaakista se ettei se kyennyt pidättämään pissiä n.kuutta tuntia kauempaa. Samoja oireiluita sillä oli jo lumien tullen ja aina kun riekkasi ulkona ja söi samalla lunta niin taatusti 1-2h päästä lorotteli sisälläkin kulkiessaan,samoin makuulla ollessa pissi vaan valui alle. Nyt vaan tilanne meni viimekuusta alkaen siihen että se pissi läpi yön myös sisälle ja aina sen 5-6h jaksoi pidättää kunnes vaan meni eteiseen ja lorotti. Tulehduksia en uskonut sillä edelleenkään olevan,ne merkit osaan jo tunnistaa aiempien koirien pissivaivojenkin takia mutta toki näyte vietiin samalla lekurille kun siellä viikko sitten kävimme. Ja kyllä,ei tulehduksia ei mitään joten päätimme kokeilla pojalle Rinexin-lääkettä jota käytetään koirilla virtsarakon sulkijalihaksen heikkoukseen. Toivohan kastroitiin 1-vuotiaana ja pienesti jo pelkäsinkin että seuraamus voisi olla tällaista..Onneksi diagnoosiksi kuitenkin LIEVÄ inkontinenssi,tuurilla se voi tarkoittaa sitä että lääkitystä ei tarvittaisi loppuelämän. Huonommalla tuurilla tarvitaan mutta päivä kerrallaan taas.
Ikävä haittavaikutus tableteissa oli/on se että Toivosta tuli ihan hölmö..selvästi se päänuppiin vaikutti jotenkin ja selosteessa mainitaankin mm.hermostuneisuus. Ei se sillä sitä ollut vaan ihan hölmöyttä,vähän niinkuin olisi pienesti huppelissa ollut. Muutamia päiviä pistinkin sen sitten ettei treenattu ollenkaan yhtään mitään vaan annoin olon hiukan tasaantua. ja nyt näyttää paremmalta
- olemus ei ole enää "hölmö" vaan melko normi sählä jo ja ennenkaikkea 2 yötä takana kun se ei ole pissinyt sisälle ollenkaan !! Tuulettaisin jos uskaltaisin..
Ruokahaluun lääke selvästi myös vaikutti,ei tahtonut oikein syödä millään eikä mitään,paino tippui reilun kilon mutta tänään on ruoka maittanut jo paljon paremmin. Toiveet on korkealla että kaikinpuolin alkaisi sujumaan paremmin.
Lenkit meillä on pidentyneet nyt kun oma selkä jaksaa vähän paremmin ja enemmän,menty jo 2 kilsan lenkkejä,vauhti nyt ei vieläkään päätä huimaa mutta kuitenkin..Itse olen alkanut ottaa Chicoakin lenkeille mukaan,tulee sillekkin tarpeeseen ja urakalla pitää alkaa PikkuPetoa sosiaalistamaan kun se nyt vaan on jäänyt,tytöstä ei kovin kouluttajaksi ole..Chico huusi pystyyn kaikki ihmiset ja tolpat ja mörköt ja ennenkaikkea koirat,enää vain välillä näkee mörköjä mutta koiria nähdessään se huutaa kun sitä nirhettäis.. sopivasti vielä 7kk iässä niin kaikki vielä korostuu,ha ha..Onneksi Toivo pysyy tuolloin hyvin rauhallisena vaikka selvästi ihmettelee tilanteita.
jahka tästä saan luvan kirurgilta alkaa liikkumaan ilman keppiä ja vähän ehkä kumartelemaankin,niin sitten Chiconkin kanssa enemmän koirien ja ihmisten pariin liikkumaan ja opettamaan.Täysin kumaraanhan en enää koskaan kykene metallin takia menemään mutta edes niin että kyykkysillään/polvillaan voisin hiukan taivuttautua etunojaan,helpottaisi jonkin verran elikoittenkin kanssa touhuillessa. Kirurgisella käyn viikon päästä ja kyllä vaan jännittää ja kovasti onko kaikki tangot ja ruuvit pysyneet selässä kohdillaan ja selkä lähtenyt luutumaan,toivon kovasti että on niin pääsisi uskaltautumaan enemmän liikkeelle.
Äänikoulutuksissa pysytty samoissa treeneissä ja onnistumisissa,ovikelloa Toivo edelleen haukkuu jonkunverran mutta ei aina eikä häiritsevästi joten kolmatta kertaa en lähde purkamaan ja aloittamaan sitä alusta. Suurin yllyttäjä haukkumiseen onkin Chico joten sille se opetus täytyy kohdistaa. Toivo on ollut kauppareissuilla usein mukana ja enemmän ja enemmän haasteellisempaa nostettavaa sille keksinyt,joku säilykepurkki ei vielä nouse lattialta/hyllystä mulle mutta samantapainen kevyempi paketti kyllä. Ja tikkari - se se oli haasteellinen . Sen ihan selvästi teki mieli syödä se itse kun otti suuhunsa,tiputti,haisteli,otti suuhunsa,tiputti,haisteli ja selvästi jo yritti maistellakkin..4 x pyysin sen nostamaan kunnes suostui nostamaan tikkarin mulle lattialta..Ovelaa..
Ja vaikeista vaikein treenattava eli avaimen nosto lattialta-se sujuu nyt hyvin kun laitoin avaimenperäksi punotun narun ja siitä se kätevästi nostaa sen. Joskus tosin tuppaa nosto-hommissa olla liian innoissaan ja silloin tavara saattaa lentää jonnekkin muutaman metrin päähän...
Bussi/torireissuille ei olla vielä Toivon kanssa menty kun selkä ei hyvää tykkää bussin töyssyisestä kyydistä enkä ole jaksanutkaan lähteä mutta katsotaans joko ensiviikon loppupuolella ottaisi koiran mukaansa ja kävisi muutamassa puodissa treenailemassa Toivon kanssa miten on muistissa opitut. Ja jos vaan lääkäri ei kerro huonoja uutisia ja vointi kohenee tästä koko ajan niin haaveissa mennä jo kaverikoira-käynnille maaliskuussa ja jatkaa maalis/huhtikuussa viikottaisia vanhus-ulkoilulenkkejä. Onkin ollut ihanihan kamala ikävä noihin paikkoihin ja vanhuksien seuraan! Toivokin selvästi luuli pääsevänsä palvelutalolle kun sinnepäin lenkillä eilen mentiin ja palvelutalon ohi - kovasti se yritti kuonopannasta vetää sinne pihaan päin ja varmasti sitä ihmetytti kunnei mentykkään.
Puput elää hiljais(ja hiljais
..)eloa keskenään..Hiljaisuutta tosin ei ole kun Paavoa välillä näkyy joku suututtavan kun viskoo alati pissilaatikkoa nurin ja päin häkin seiniä,ehkä sen mielestä se on liikaa siinä huushollissa..Vapaanahan ne saa edelleen olla koko kämpässä,yöt ja meidän poissaollessa keittiön ovi on tietysti kiinni ettei vahinkoja satu (koirien kanssa). Chico ei enää aja ja hätyyttele riemuissaan Paavoakaan niinkuin pienempänä,sen verran oppi sille perille mennyt kun Paavo on niin lössykkä ettei se sano/pistä kellekkään vastaan. maisa taasen antaa kyllä huutia jos sitä koira vaikka menee kiusaamaan,se on sen verran täräkkä pupu :).Sitä Chico ei kiusailekkaan ollenkaan,nuuskii vaan ja koittaa pehmeästi tönytä sen päälle. ja siitäkään Maisa ei tykkää.. Toivo ei enää ole ollut moksiskaan pupuista,sitä ei näy kiinnostavan pätkänvertaa koko kanikaksikko. Paitsi silloin kun jompikumpi on sylissä,silloin se olisi hanakasti tulossa nuuskuttamaan.
Chicolla muljahteli pari x polvi pois paikaltaan ja jestas sitä huutoo ja paniikkia mutta onneksi se sai sen kummallakin kerralla itse jotenkin takaisin. Täytyy nyt vaan jatkossa välttää hirmuisen kiihdyttäviä leikkejä koirien kesken ettei taas muljahtele. Ja lihaskunto pitää sillä hyvänä,tukisi hieman. Maitokulmahampaan poistossa se kävi viikko sitten kun ei tahtonut yksi kulmuri heilua ollenkaan vaikka rautahammas oli jo tullut aikaa sitten.
Samalla reissulla Toivoa tutkittiin pissaamisongelman takia
..sillä pamahti kertalaakista se ettei se kyennyt pidättämään pissiä n.kuutta tuntia kauempaa. Samoja oireiluita sillä oli jo lumien tullen ja aina kun riekkasi ulkona ja söi samalla lunta niin taatusti 1-2h päästä lorotteli sisälläkin kulkiessaan,samoin makuulla ollessa pissi vaan valui alle. Nyt vaan tilanne meni viimekuusta alkaen siihen että se pissi läpi yön myös sisälle ja aina sen 5-6h jaksoi pidättää kunnes vaan meni eteiseen ja lorotti. Tulehduksia en uskonut sillä edelleenkään olevan,ne merkit osaan jo tunnistaa aiempien koirien pissivaivojenkin takia mutta toki näyte vietiin samalla lekurille kun siellä viikko sitten kävimme. Ja kyllä,ei tulehduksia ei mitään joten päätimme kokeilla pojalle Rinexin-lääkettä jota käytetään koirilla virtsarakon sulkijalihaksen heikkoukseen. Toivohan kastroitiin 1-vuotiaana ja pienesti jo pelkäsinkin että seuraamus voisi olla tällaista..Onneksi diagnoosiksi kuitenkin LIEVÄ inkontinenssi,tuurilla se voi tarkoittaa sitä että lääkitystä ei tarvittaisi loppuelämän. Huonommalla tuurilla tarvitaan mutta päivä kerrallaan taas.Ikävä haittavaikutus tableteissa oli/on se että Toivosta tuli ihan hölmö..selvästi se päänuppiin vaikutti jotenkin ja selosteessa mainitaankin mm.hermostuneisuus. Ei se sillä sitä ollut vaan ihan hölmöyttä,vähän niinkuin olisi pienesti huppelissa ollut. Muutamia päiviä pistinkin sen sitten ettei treenattu ollenkaan yhtään mitään vaan annoin olon hiukan tasaantua. ja nyt näyttää paremmalta
- olemus ei ole enää "hölmö" vaan melko normi sählä jo ja ennenkaikkea 2 yötä takana kun se ei ole pissinyt sisälle ollenkaan !! Tuulettaisin jos uskaltaisin..Ruokahaluun lääke selvästi myös vaikutti,ei tahtonut oikein syödä millään eikä mitään,paino tippui reilun kilon mutta tänään on ruoka maittanut jo paljon paremmin. Toiveet on korkealla että kaikinpuolin alkaisi sujumaan paremmin.
Lenkit meillä on pidentyneet nyt kun oma selkä jaksaa vähän paremmin ja enemmän,menty jo 2 kilsan lenkkejä,vauhti nyt ei vieläkään päätä huimaa mutta kuitenkin..Itse olen alkanut ottaa Chicoakin lenkeille mukaan,tulee sillekkin tarpeeseen ja urakalla pitää alkaa PikkuPetoa sosiaalistamaan kun se nyt vaan on jäänyt,tytöstä ei kovin kouluttajaksi ole..Chico huusi pystyyn kaikki ihmiset ja tolpat ja mörköt ja ennenkaikkea koirat,enää vain välillä näkee mörköjä mutta koiria nähdessään se huutaa kun sitä nirhettäis
.. sopivasti vielä 7kk iässä niin kaikki vielä korostuu,ha ha..Onneksi Toivo pysyy tuolloin hyvin rauhallisena vaikka selvästi ihmettelee tilanteita.jahka tästä saan luvan kirurgilta alkaa liikkumaan ilman keppiä ja vähän ehkä kumartelemaankin,niin sitten Chiconkin kanssa enemmän koirien ja ihmisten pariin liikkumaan ja opettamaan.Täysin kumaraanhan en enää koskaan kykene metallin takia menemään mutta edes niin että kyykkysillään/polvillaan voisin hiukan taivuttautua etunojaan,helpottaisi jonkin verran elikoittenkin kanssa touhuillessa. Kirurgisella käyn viikon päästä ja kyllä vaan jännittää ja kovasti onko kaikki tangot ja ruuvit pysyneet selässä kohdillaan ja selkä lähtenyt luutumaan,toivon kovasti että on niin pääsisi uskaltautumaan enemmän liikkeelle.
Äänikoulutuksissa pysytty samoissa treeneissä ja onnistumisissa,ovikelloa Toivo edelleen haukkuu jonkunverran mutta ei aina eikä häiritsevästi joten kolmatta kertaa en lähde purkamaan ja aloittamaan sitä alusta. Suurin yllyttäjä haukkumiseen onkin Chico joten sille se opetus täytyy kohdistaa. Toivo on ollut kauppareissuilla usein mukana ja enemmän ja enemmän haasteellisempaa nostettavaa sille keksinyt,joku säilykepurkki ei vielä nouse lattialta/hyllystä mulle mutta samantapainen kevyempi paketti kyllä. Ja tikkari - se se oli haasteellinen . Sen ihan selvästi teki mieli syödä se itse kun otti suuhunsa,tiputti,haisteli,otti suuhunsa,tiputti,haisteli ja selvästi jo yritti maistellakkin..4 x pyysin sen nostamaan kunnes suostui nostamaan tikkarin mulle lattialta..Ovelaa..
Ja vaikeista vaikein treenattava eli avaimen nosto lattialta-se sujuu nyt hyvin kun laitoin avaimenperäksi punotun narun ja siitä se kätevästi nostaa sen. Joskus tosin tuppaa nosto-hommissa olla liian innoissaan ja silloin tavara saattaa lentää jonnekkin muutaman metrin päähän...
Bussi/torireissuille ei olla vielä Toivon kanssa menty kun selkä ei hyvää tykkää bussin töyssyisestä kyydistä enkä ole jaksanutkaan lähteä mutta katsotaans joko ensiviikon loppupuolella ottaisi koiran mukaansa ja kävisi muutamassa puodissa treenailemassa Toivon kanssa miten on muistissa opitut. Ja jos vaan lääkäri ei kerro huonoja uutisia ja vointi kohenee tästä koko ajan niin haaveissa mennä jo kaverikoira-käynnille maaliskuussa ja jatkaa maalis/huhtikuussa viikottaisia vanhus-ulkoilulenkkejä. Onkin ollut ihanihan kamala ikävä noihin paikkoihin ja vanhuksien seuraan! Toivokin selvästi luuli pääsevänsä palvelutalolle kun sinnepäin lenkillä eilen mentiin ja palvelutalon ohi - kovasti se yritti kuonopannasta vetää sinne pihaan päin ja varmasti sitä ihmetytti kunnei mentykkään.
Puput elää hiljais(ja hiljais
..)eloa keskenään..Hiljaisuutta tosin ei ole kun Paavoa välillä näkyy joku suututtavan kun viskoo alati pissilaatikkoa nurin ja päin häkin seiniä,ehkä sen mielestä se on liikaa siinä huushollissa..Vapaanahan ne saa edelleen olla koko kämpässä,yöt ja meidän poissaollessa keittiön ovi on tietysti kiinni ettei vahinkoja satu (koirien kanssa). Chico ei enää aja ja hätyyttele riemuissaan Paavoakaan niinkuin pienempänä,sen verran oppi sille perille mennyt kun Paavo on niin lössykkä ettei se sano/pistä kellekkään vastaan. maisa taasen antaa kyllä huutia jos sitä koira vaikka menee kiusaamaan,se on sen verran täräkkä pupu :).Sitä Chico ei kiusailekkaan ollenkaan,nuuskii vaan ja koittaa pehmeästi tönytä sen päälle. ja siitäkään Maisa ei tykkää.. Toivo ei enää ole ollut moksiskaan pupuista,sitä ei näy kiinnostavan pätkänvertaa koko kanikaksikko. Paitsi silloin kun jompikumpi on sylissä,silloin se olisi hanakasti tulossa nuuskuttamaan. 
Kommentit