Toivon kanssa käytiin viime kirjoituksen jälkeen ex-työpaikalla ja kuten arvata saattaa,Toivo villiintyi ja annoin ihan suosiolla villiintyäkkin ,olihan kyseessä sentäs pomoni jota Toivo tuntuu suuresti Rrrrrrakastavan . Ei oikeastaan olekkaan kuin ystäväni Anne ja pomoni jotka nähdessään Toivo on niin erilainen kuin "normi"tuttuja tavatessa,se siis on rakkautta tulvillaan ja se ei voi millään olla pusimatta halimatta ja rakastamatta. Annen tavatessa ollaan yritetty hillitä sitä tunteiden paloa koska tavataan kuitenkin usein ja Toivo saatava rauhoittumaan alkutapaamisen aikana ettei käy kierroksilla (= Leksa ja Raimo  )ja aikas hyvin alkanut mennä alut.. Kaikkia ihmisiähän Toivo rrrakastaa mutta olen huomannut näiden kahden olevan kahdet ylitse muiden.

Päivää myöhemmin koittikin kamala suru-ilta ja jatkosurupäivät,hirmuinen huoli,murhe,ahdistus ja pelko..sisko joutui auto-onnettomuuteen ja kyllä siinä itsellä meni päivät ja yöt sekaisin ja taisi unohtua jokunen koirien ruokintakertakin välistä.. sitä menettämisen pelkoa ei voi sanoin kuvailla,ei pystynyt nukkumaan,sängyssä kyllä pyöri ja vatvoi ja kyttäsi kännykkää uusien uutisten toivossa,tuolloinkin Toivo ja Chicokin oli suurena lohtuna - ottaa ne kainaloon ja halia lämpöistä elävää otusta..itkeä Toivon turkkiin ja kyllä koiratkin osaa moisissa tilanteissa olla niin "osaaottavia",pysyy liki ja kun oma tuska suurimmillaan niin Toivokin tuli ihan kaulalle makaamaan,pää päätä vasten..ulkoiltua tuli kyllä ihan urakalla kun paikallaan ei kyennyt olemaan.. Onneksi sisko selvisi ja tapaus kyllä pisti suuresti arvostamaan ja miettimään elämää ja  sitä että jokainen päivä tulisi elää "niinkuin se olisi viimeinen" - arvostaa lähimmäisiään,on he sitten karvattomia tai karvallisia ..

Opittuja ääni-ja käyttisjuttuja hiukan otettu,kauheasti en ole ihan vanhimpia jo aikaa sitten opetettuja juttuja ottanut kun ne sujuu melko mallikkaasti jo. Mutta koirakin on inhimillinen joten erehdyksiä sattuu ja ne sallittakoon..esimerkiksi yks päivä ovikello soi,Toivo tomerana tuli tökkäämään ja kun sanoin Missä- se juoksi eteiseen ja sytytti valot  ..naurattamaanhan se pisti,kurkkasin ovisilmästä ja sisko siellä seisoi,joten Toivolle uusiksi Missä ja nyt se tökkäsi ovikelloa,vasta tuolloin palkkaus. Mutta ilahduttavaa se että se osaa nyt sytyttää ja sammuttaa valot.

Chico vaan edelleen jatkaa vahtikoiran virkaa räyräy rappuäänille,tosin ollaan se siihen pisteeseen saatu että se lopettaa kun sanotaan Hyi,joskus koittaa pienesti vielä perään rräy mutta uskoo lopulta. Eikä Toivokaan enää niin usein lähde sen tohottamiseen mukaan,joskus toki mutta vähemmän ja vähemmän. Itse olen huomannut että oma kuulo on humpsahtanut taas huonommaksi,ei meinaa edes kuulolaitteillakaan saada ihmisten puheista selvää ellei olla ihan naamakkain ja pysty käyttämään huuliltalukua hyväkseen. Ja vasta kesällä sain uudet laitteet ja siitä selvästi on huonontunut..pistää siis miettimään että koska se kuulo häviää kokonaan ja koska sitä on täysin Toivon kuulon varassa..mitä tulee siis sen osaamien ääni-ilmaisujen suhteen..ja uusia ääniä tullaan opettamaan kun niitä ääniä tässä maailmassa piisaa...

Miian käynneille pidetään taukoa kun en varmasti ensikuun aikana kykene juurikaan opiskelemaan juttuja mutta helmikuussa toivottavasti liikuntakyky jo sen verran hyvä että kykenen jatkamaan Toivon kanssa opiskeluja,hitaasti ja vakaasti. Ja sen tukihenkilön käyminen katsotaan sitten,ollaan jo koulutuksissa niin pitkällä että muutamaa "testi-osioo"kun vielä hiotaan niin voisi olla ajankohtaista maaliskuussa josko sitten tehtäisiin jo viralliset Kuulokoira-testit.. pisti ajatus vähän jännittämään mutta tiedän että Toivo osaa (kun vaan sen mieli olisi silloin "hyvä",samoin oma ..)ja minäkin osaan omista epäilyistäni huolimatta..No,siihen on vielä jokunen kuukausi aikaa,antaa ajatuksen kypsyä..

Kaverikoira-käynnillä oltiin torstaina Kehitysvammaisten aikuisten luona ja tämä oli siis niin antoisa reissu kaikinpuolin,siis aivan mahtava elämys - minulle,Toivolle ja ennenkaikkea heille. Koirakoita oli mukana kaikkiaan 5 ja asiakkaita parikymmentä,rapsuttelijoita siis riitti. Se Ilo mikä paistoi ihmisten kasvoilta..se Hellyys mitä koiramme antoivat heille..se Riemu ja nauru mitä Toivokin sai aikaan kun rapsuteltavana ollessa ykskaks hyppäsikin erään pojan syliin istumaan .. Ei niitä tunteita voi sanoin kuvailla,se on itsekoettava mutta tuolloin näin lopullisen totaalisesti mitä kaverikoira saa aikaan pelkällä läsnäolollaan. Tuo oli ensimmäinen kerta meille olla mukana paikassa jossa enemmän kehitysvammaisia paikalla,siksi se olikin niin yllättävä mutta erittäin antoisa reissu. Aiemmin ollaan käyty invalidien ja vanhusten luona,siellä on rauhallisempaa ja mitä yksittäin kadulla tavannut kehitysvammaisen ihmisen joka halunnut Toivoa rapsuttaa niin tuollainen isossa ryhmässä olo on niin erilaista..ja huomasin että Toivollekkin paljon väsyttävämpää mutta hienosti se jaksoi hakeutua heidän luokseen kunnes loppupuolella alkoi väsähtää ja halusi omaan rauhaan. Tämä käynti oli Toivon 6.kerta eli työasua odotellessa ja Kaverikoira-nimikkeen virallistamista..ehkä vielä yksi käynti saadaan käytyä ennen sairaslomalle siirtymistä ja puuhaa jatketaan uusin innoin sitten keväällä.

Torilla käytiin muutamassa kaupassa vielä tuon käynnin jälkeen ja Toivo alkoi olla siinä vaiheessa sen verran sippi että yhden kaupan penkkirivistölle istahdettiin lepäämään tovi. Tai minä istuin ja Toivo alkoi lattialle nukkumaan,se meni maate,venytteli ja haukotteli kovasti,kiepahti selälleen ja ummisti silmänsä. Noin vaan lunkisti vaikka ihmisiä kulki ohi ja penkillä istujat naureskeli sen puuhille. viiden minuutin pikatirsan jälkeen (itseasiassa jonkun ohilkulkijan jalka hipaisi Toivon häntää ja se herätti..) koiruus heräsi ja jatkoimme matkaa ja kyllä uni maittoi kotiinpäästyä.

Tänään Toivo lähtee pitkästä aikaa tallille mukaan,sitten ei moneen kk:een sinnekkään päästä.

Joulukin viikon päästä mutta ei yhtään ole fiilistä,ainakaan sään puolesta..on satanut lunta ja vettä,uudestaan satanut lunta ja vettä,ei tiedä tuleeko talvi vai kesä..koirien puolesta tietysti mukavaa kun ei paukkupakkaset ole vielä tulleet mutta saisi tulla jo pysyvä lumi maahan. Sitä odotellessa..

 

 Joulun odotusta!