Taasen käyty palvelutalon Ulkoilussa,ilma suosi meitä lämmöllä ja kuivuudella. Toivokin malttoi kävellä nätisti pyörätuolin vieressä ja Asukas välillä matkanvarrella rapsutteli. Mentiin uutta reittiä tälläkertaa ja muutaman kadun vaihtuessa Toivo koitti vähän kiireellä mennä ja kerran jyrättiin pyörätuolilla varpaille ups mutta eiköhän se ensikerralla muista olla tuomatta tassujaan liian likelle..
Ulkoiluseura oli hauska,naurua riitti koko lenkin ajalle.

Miian viime viikon käynti antoi taas uutta motivaatio koulutuksille. Pitää palata hiukan taaksepäin kuulokoira-opissa ja lähinnä muualla kuin kotona,tapahtuvaan kännykän ilmaisuun esimerkiksi. Pitkän aikaahan olen vain äänellä kehunut tai namilla kun Toivo toivotusti ilmaisee kännykän ja sitten naksulla ja namilla kun on ilmaissut että missä ääni. Nyt on alkanut tehdä sitten sitä että aina ei maltakkaan ilmaista ääntä vaikka ympärilläoleva häiriö olisi pientäkin.- Palaamme siis taaksepäin ja naksuttelen jo ilmaisusta. 

Leksa oli tuolloin hoidossa ja käytimmekin Miian kanssa sitä hyväksi,harjoiteltiin ulkona ohittamista niin että Miia meni Leksan kanssa. Leksahan on Toivon bestbestbest jonka ohi ei voi mennä tervehtimättä(lue:pusimatta ja pomppimatta)mutta pakkohan sekin on pojalle päähän saatava että ohi MENNÄÄN ilman luokse sinkoiluja. Ja taas olin naksun ja namien kanssa asialla ja nopeasti se hiffasi tuon ja sitten otettiinkin IsoMusta harjoituskaveriksi. Ja jeeh,ei minkäänlaista arastelu/pelkokäyttäytymistä eli se on mennyttä talvea se. Tässä asiassa päästy siis eteenpäin :)

Kaupungilla ja liikkeissä liikkuminen ollut muutamien viikkojen aikana liian vähissä ja täytyykin alkaa enemmän skarpata tuon asian kanssa. Samaten sitä bussilla menoa niin ettei koiruus välittäisi vieressäistujasta,se onkin sitten haasteellisempaa se..

Kuonon turvottelut onneksi on lähtenyt,tosin eipä se nautalihaakaan ole saanut enää enkä varmaan uskalla ollenkaan missään vaiheessa kokeillakkaan että kestäisikö se sitä kun jo nuo oireet oli niin voimakkaammat.