Mahdollinen äänitesti Toivolle sitten peruuntui kun toinen testaajista sairastui mutta mikäs kiire tässä,testaillaan sitten kun joudetaan ja nyt ollaankin äänitreeneissä Chiconkin suhteen päästy melko hyvälle mallille,palohälyttimelle kiljuminen ja Toivon ajatusten sekoittaminen saatu melkein kokonaan hallintaan.
Muutoinkin Chicon epävarmuutta varsinkin ulkona saatu paremmalle tolalle kun ahkeraan vaan jaksanut toistaa toistaa ja toistaa naksuttelua hyvissä ajoin. Välillä oma keskittyminen kyllä herpaantunut,yllättävän vaikeaa tehdä neljää asiaa yhtäaikaa ( herättää Chicon huomio-naksu-nami-Toivon huomio)ja silloin tietysti Chico ehtii sanoa näkemälleen koiralle räyräy..
Tutuille koirille se ei sitä sentäs viitsi enää tehdä mutta saatiin mennä päivänä pikavisiitille kaveri uuden koiravauvansa kanssa...Olipahan vastaanotto...Chicolla meni herne nenään angry tai jotain kun se ei niin ei niin millään meinannut sulattaa nallekarhun näköistä mittelipoikaa. Huomasin kyllä että siihen suhtautuminen Chicolta oli ihan pelkoa/epävarmuutta mutta se reaktion voimakkuus yllätti kyllä täysin,yritti napata nallekarhua takaapäinkin jaloista ja se huuto..
Toivohan iiiiihastui pieneen hauvaan kertaheitolla,se nyt muutenkin tykkää kaikista kivoista koirista( ärisevät se kiertää kaukaa..)ja tovin päästä Chicokin alkoi portin takaa heilutella Nallekarhulle ja leikkimieltä osoittaa

..mutta kun portti poissa niin taas se hermostui..noh,minä tiedän että aikansa nämä vie ja sitkeällä Hyvällä opetuksella Chicokin reipastuu.

Torireissulla käytiin akkaporukalla ja Toivon kanssa pitkästä aikaa. Bussilla mentiin ja nätisti asettui Toivo istumaan ja torilla alkuun tahtoi vetää ja haistella ilmapiiriä mutta nopeasti se taas omaksui työasenteen. Käytiin muutama puoti kiertämässä,Lemmikkiasemalla ostamassa lisää koulutusnamia ja sitten kahvilaan kahville. Siellä yllätyin taas ja iloisesti - Toivo meni itse pöydän alle ja asettui sinne nukkumaan !! Tällaiset tilanteen saa aina unohtamaan ne "epätoivon"hetket ja muistuttaa mieliin että Toivo osaa ja minä olen osannut opettaa ja kannustaa jatkamaan treenejä. Bussilla kotiin ja väsynyt koiruus nukkumaan. Pehmolelujahan se rakastaa joten Ihaa pääsi parempiin suihin..

Joitakin leluja se vaan lussuttaa ja paapoo (varsinainen kovis..)ja jotkut lelut se suolestaa kertaheitolla..

Kaverikoira-touhuakin jatkettiin ja ihan ensin omalla tutulla palvelutalolla. Meitä olikin vain 2 koirakkoa nyt paikalla ja alkuun Toivo oli vähän että häh,mitäs me täällä mutta sitten kun tuttuja mummoja ja pappoja alkoi tulla paikalle niin siihen loppui ihmettelyt. Kovasti se halusi kaikkien syliin mutta itse tiedän jo kuka haluaa sitä syliin ja kuka ei,jotkut katselee vain kauempaa. Eräs asukas on ihan kuin Isäni(kaksoisolento..) joka menehtyi äkillisesti 2 vuotta sitten ja aina kun tämän asukkaan näen,se hetki on niin pysäyttävä. Ja jotain tässä on koska Toivo aina enemmän ilahtuu tästä asukkaasta kuin kenestäkään muusta mutta samalla on myös jotenkin erilaisen rauhallinen,haluaa kyllä etutassut syliin ja hyvin lähelle päästä tätä asukasta. Vaikea sanoin kuvailla mutta..Ja asukas on myös Toivon nimikaima.. Nämä lienee sellaisia asioita joita ei pysty järjellä ymmärtämään..
Jatkamme myös perjantain Ulkoiluryhmässä tuolla palvelutalolla eli huomenna aamu-ulkoiluun mukaan Toivon kanssa,itse jaksan enemmän jo kävellä ja sitämyöten Toivokin saa enemmän touhua ja ennenkaikkea liikuntaa.
Ja illalla tulee taas kouluttaja käymään,aina yhtä mukava saada Miia kylään.

Eilen tuppasi olla itkuinen päiväkin kun kaverin vanhuskoira Nukkui Ikiuneen. Käytiin Toivon kanssa toissapäivänä Vanhus hyvästelemässä ja se oli aika surullinen käynti,nähdä Poika siinä kunnossa mutta nyt tietää ettei poikaan enää koske..Onneksi kaverille jäi 2 virkeää pilkkukoiraa,olisi muutoin voinut olla liian kova paikka jäädä koirattomaksi. Pisti mietityttämään taas omat koirat ja toivomaan että nuo 2 sählääjäpoikaa pysyisivät mahdollisimman terveinä ja eläisivät pitkään..