Kesä mennyt kovaa vauhtia eteenpäin ja heinäkuulle. Mökillä ehditty olemaan pariin otteeseen kahden eri viikon aikana ja sää suosi meitä sielläollessa. Ensimmäisellä kerralla Chico oli autosta ulos päästyään ihan puullapäähän lyöty näköinen,se oli sen ensimmäinen kerta mökillä jossa pihaa piisaa keskellä metsää. Toivohan tajuaa jo heti mökki-tielle kääntyessä minne ollaan menossa joten se istua nakottaa aina tarkkaavaisena 3 km mökkitien ja voi sitä riemua kun pääsee ulos smiley. Piankos Chicokin tajusi että mökillä saa olla ja juosta ja mennä vapaana. Tosin taivaalla lentelevät haukat (ja niitä siellä on paljon..) rajoitti aikaajoin sen vapaanaoloa,äkkiäkös joku isompi kanahaukka nappaa tuollaisen 2.6 kiloisen pikkutirriäisen matkaansa joten välillä Chico piti pitää hihnassa ulkona ja mökissä sisällä portin takana mutta sai se paljon nauttia siellä olostaan.
 
Pikkusiskokin kävi lastensa ja kahden koiransa kanssa olemassa mökillä. Sekarotuinen Lola on Toivon tyttöystävä ( cheeky ) joten sille Chicon piti olla alkuun vähän pahana mutta Toivo mennä viipotti onnessaan Lolan kanssa. Kaukasianpaimenkoira Pimu on kiltti lutuinen tapaus mutta sen iso koko oli itsellekkin alkuun hieman pelottava :D ja Toivokin oli alkuun hieman väistelevä ( ja Chicoa pelotti ihan hurjana..päästi eka tapaamisella anaalitkin tyhjenemään..)mutta parin tunnin jälkeen molemmat meni aikalailla vapaasti tyttöjen seassa,tosin Chico valvotusti ettei jää Pimun isojen tassujen alle..


Öttiäisiä mökillä ja kotonakin on ihan hirveästi,punkit on ihan kamala riesa ja ihan pakko oli laittaa Toivolle Frontline-liuos,pahimpina punkkipäivinä siitä löytyi 6 punkkia ja vaikka punkkisyyni tehdään aina ulkoa tullessa niin silti niitä löytyy pikkupullavina-tai isopullavina. Liuos ei onneksi ole tehnyt mitään sivuvaikutuksia sille joten laitan sitä läpi kesän Toivolle. Chicosta ne pikkuötöt löytää yleensä heti kävely-vaiheessa vielä.
Ampiainenkin pääsi Toivoa pistämään mökillä kankkuun ja liekkö se herätti sen kamalan syksyisen ampiaishyökkäys-muiston missä Toivo oli menettää henkensä kun tuon jälkeen se alkoi pelätä itikan ininääkin sad..tarvinnee nauhoittaa ampiaisen ininää vaikka kännykällä ja alkaa siedättää sitä ääneen ettei aina ala pakoilla pikkupaniikissa kun itikat inisee..

Äänitreenejä ollaan otettu nyt enemmän ja välillä Toivo toimii tolkuttoman hitaasti,miettii sen 20 sekkaa ilmoittaako vaiko ei..ei aina mutta aika usein joten olen alkanut välistä palkkaamaan namilla ihan siitä että tulee kertomaan äänestä ja selvästi se nopeuttaa sen ilmoittamista. Chicohan reagoi heti eikä kohta kaikkiin samoihin ääniin kun Toivokin ja on huomattu sekin että kun itse olen vaikka vessassa tai parvekkeella ja puhelin soi eikä Toivo pääse ilmoittamaan minulle niin Chico alkaa huutamaan ja haukkumaan että SOI SOI SOI !! Jopa minä sitten tiedän että nyt soi jokin.. ja herätyskellona mulla on kännykässä sama kuin kännykän soittoääni ja Toivo ei vieläkään reagoi siihen aamuisin mutta Chico reagoi..jos en aikapian sammuta herätystä,Chico alkaa huutamaan wink.
Palohälytintä harjoiteltiin mökillä moneen otteeseen ja ihan ensimmäisinä kertoina Toivo ei oikein hiffannut että kellekkä se pitää ilmoittaa,kävi tohottamassa Petralle ennenkuin tuli mulle kertomaan ja monta kertaa se meni myös sekaisin kun palohälytin soi-se yritti viedä äänen luo vaikka silloin pitää mennä maahan ilmoittamisen jälkeen ja monesti se kännykän soidessa ilmaisi äänen menemällä maahan.. Täytyy vaan aina lisää ja lisää treenata ääniä eri paikoissa ja eri tilanteissa niin asiat varmistuu.

Uunin ajastinta alettiin harjoitella ja ilmaisee sen pirinän hyvin mutta ongelmaksi muodostui se että Toivo ruukasi hypätä uunia vasten kertoessaan että siellä soi. ja sehän ei ole ollenkaan hyvä että lättäsee tassunsa kuumille levyille..joten aloitettiin alusta ja nyt harjoitellaan että ilmaisun jälkeen istuu uunin eteen. Sitä saadaankin harjoitella kauan..samaten mietin kouluttajan kanssa miten Toivon voi opettaa ilmaisemaan takaa tuleva polkupyörä ja koska pyörän ohimeno on yleensä hyvin nopea tapahtuma niin järkevintä opettaa se istumaan heti kun takaatuleva pyörä lähestyy. Siinä ei olla vielä edes alkuun päästy kun tarvitsee kaverin pyörän kanssa harjoituksiin mukaan mutta onhan tässä aikaa opetella.

Hieronnatkin Toivolla on aloitettu. Koirahierojaksi opiskeleva hevoshieroja Ninnu (http://www.elisanet.fi/ninnun_hevoshieronta/ ) aloitti kaksi viikkoa sitten kotikäynnit ja ensimmäisellä kerralla Toivo ei osannut asettua oikein mitenkään,vouhkasi ympäri huonetta,kävi välillä makaamassa Ninnun käsittelyssä ja taas vouhkasi. Reagoi kyllä vasemman takasen hierontaan monta kertaa aika säpäkästi ja vaikka luustokuvaus kertoi että kaikki ok,niin jotain siellä vasemmalla puolen oli kun varoitti Ninnua monta kertaa koskemasta liian lujaa. Tuntuvia lihasjumeja ei ollut missään joten voi siellä olla hermostossa jotain tai sitten ihan kipumuistin kautta reagoi?. Toisella kertaa malttoi asettua hierottavaksi jo paremmin ja Ninnu sai jo takasenkin hierottua läpi ilman että Toivo äsähteli ja samalla kertaa aloitettiin myös homeopatian kokeilu,haittaakaan siitä ei ole mutta luultavasti hyötyä kuitenkin koska nyt viikkoa myöhemmin Toivo on paljon rennompi. Kokeiluun tuli kaksi erilaista pilleriä,luustoon ja rentoutumiseen vaikuttavaa ja katsotaan jatkoa ajan kanssa. Ninnu käy vielä kotikäynneillä jonkun kerran,mukava ja osaava ihminen.

Oma kunto alkaa olla sen verran parempi että lenkit on pidentyneet jopa 3kilometriin ja tallillakin päästiin käymään puolen vuoden tauon jälkeen,Rollo-tinkkeriäkin ihan hirmuinen ikävä jo ehtinyt olla. Tietysti kaikki 4 koirapoikaa mukana,Rollon emännän Leksa ja Raimo ja omat koirapojat. Toivo tohotti ja tohotti innoissaan ja Chicoa hieman alkuun hirvitti isot hepat mutta ahh kun sieltä löytyi ihania kakkakasoja mässyttäväksi..hevosia ei onneksi ole madotettu nyt ollenkaan niin ei tarvinnut pelätä Toivon puolesta,sehän myös rrrrrakastaa gaggaa..Käytiin sitten ihan koirien kanssa pitkä metsälenkki heittämässä ja voi että ne nautti !! Puolisen vuotta siitäkin kun Toivo viimeksi saanut ihan urakalla ja vapaana vimmata Leksan ja Raimon kanssa ja kyllä ne menikin ja lutrasivat kaikki vesiojat ja taas menoksi. Chico oli hihnassa ensimmäisen kilometrin että pojat sai pahimman sählän juostua pois ja sitten pääsi tirriäinenkin vapaana painelemaan muiden kanssa eikä tarvinnut kuin muutaman kerran huhuta pientä pois isompien jaloista - hyvin ne osaavaat siis vapaanakin varoa pienempää koiraa. Ja ilta meni kotona hyvin sikeästi nukkuessa smiley. Tästä ne tallillakäynnitkin käynnistyy,itsellekkin niin rentouttavaa päästä hepanhajuun vaikka ratsastamaan ei ole mitään asiaa ( selkä ei kestä crying mistä olen hyvin suruissani ) mutta jahka vielä vahvistuu niin pääsisi edes kärryillä ajamaan.

Miiakin kävi pari kk tauon jälkeen meitä moikkaamassa ja otettiin kaupan luona hieman käyttis-testin osioita ja uutena opetella uudenlainen seisahtuminen liikkeestä ja muutoin sitten jatketaan normaalia opettelua,tori-ja kauppareissuille pyrin menemään Toivon kanssa nyt edes 2 x viikossa että saa kunnolla hiottua sen käyttäytymisen rennoksi. Toivohan menee kyllä todella kuuliaisesti ja rennosti ihmisten ilmoilla mutta se alku on aina yhtä sähläämistä niin sitä harjoitella. Lähikaupassa se on usein mukana ja siellä menee hyvin mallikkaasti ja malttaa rauhallisesti olla ja ilmoittaa kännykän soimisenkin. Me ollaan kuulokoira- koulutuksessa oltu nyt vuosi ja 9kk ja omat leikkaukset on hidastanut koulutusta mutta eiköhän Toivokin aika valmis ala olla jo ja tavoitteena nyt elo-syyskuulla saada ne testit läpi jotta uudet innokkaat kuulokoira-koirakot pääsisi aloittelemaan koulutustaan. Syyskuulla on viimeinen kuulokoira-kurssikin meidän osalta joten katsotaan kuinka käy ..

Toivon Hani-siskokin kävi juhannuksen jälkeen piipahtamassa kylässä,viime tapaamisesta onkin jo 2 vuotta ja kummasti on kumpikin rauhoittunut ja muutunut siinä ajassa. Mukana oli tietysti myös Hanin 5kk ikäinen Sissi-tytär joka on ulkonäöltään ihan äitiinsä ja isäänsä pystykorvaan tullut mutta huomattiin samoja yhtäläisyyksiä naamoissa. Kentällä koirat mennä tohotti jonkin aikaa ja sitä ei tiedetä tunnistivatko sisko ja sen veli toisiaan mutta tyypilliseen nartun tapaan sisko antoi välillä veljelle kyytiä ja mitäsiinä veli muuta tekemään kun naama naurussa juoksemaan "olevinaan"pakoon..
 


Agirotu 2012 oli viikonloppuna täällä ja pakkohan sitä oli mennä katsomaan. Lauantaina oltiin kaverin kanssa ilman koiria katsomassa ja voi että se on aivan ihanan mukaansa tempaava harrastus ja onhan itsenikin tehnyt mieli alkaa kokeilemaan sitä ja Toivolle se olisi ihan omiaan mutta kun itse en kykene enää edes juoksemaan pientä pätkääkään ja ajatus agilitysta vauhtilajina rajoitti oman ajatuksen sen aloittamisesta mutta nyt kun olimme sunnuntaina katsomassa ParaAgility-osaa ja sen jälkeinen kavereiden kanssa jutustelu,tiedon kerääminen netistä ja videoiden katselu herätti itseni huomaamaan että sitä VOI harrastaa vilkkaan koiran kanssa myös niin että itse menee kävelyvauhtia kun koiran saa toimimaan hyvin kauko-ohjaamisella !! Voi sitä riemun tunnetta kun tajusin että minä voisin alkaa Toivon kanssa sitä kokeilemaan !! Työtähän se vaatii mutta niin vaatii kaikki kouluttaminen mutta tästä ajatuksesta se agility-viritys lähtee. Vieläkun saan kaverin innostumaan oman koiransa kanssa mukaan niin hyvä tulee :D ..
Sunnuntaina tavattiin kisoissa myös Toivon Adoptio-äiti mammansa kanssa,aina se itkuksi menee kun tavataan..Adoptio-äiti on siis edellisen koirani Pyryn oikea äiti,sileäkarvainen collie Tinka joka emäntänsä kanssa on "adoptoinut" Toivon smiley ja vaikka Toivo ei ole sukuakaan Tinkalle niin on se sen adoptioäiti hihihih..Tiian kanssa ei tavata kovinkaan usein,ehkä kerran vuodessa mutta aina se kohtaaminen on niin itkettävä..Pyry ehti olla minulla vain 2 vuotta ja sairasteli koko pienen ikänsä mutta se Koira oli sellainen Koira joita tapaan vain kerran elämässäni,todella mieliinpainuva Rakastettava nahka jollaista toista ei tule ( vaikka nahkan vielä joskus otankin) ja aina Tiian ja Tinkan tavatessa tulee niin ikävä Pyryä ja sitämyötä sitten itkukin. Mutta sellaista se on,elämä.
 
Ja ups,olin unohtaa kertoa kun meillä oli 2 viikkoa sitten kaverin "alaikäinen pilsneri"poikapentu päivähoidossa 2 päivää.
 
 
Toivo otti heti isin roolin ja paapoi,nuuskutti,paimensi,nuoli ja pissatti pientä ja kun Toivo nukahti niin Pieni napero hetken etsi tissiä siltä ja nukahti sitten Toivon massun viereen..
Chico oli pari ensimmäistä tuntia ihan hirmuissaan että MIKÄ tuo pieni otus mutta aikansa se tutkaili ja kuulosteli tilannetta,taisi tajuta sen olevan koira ja sitten se riemu repesi ja kyllä niillä kahdella olikin hauskaa leikkiä ja vimmata keskenään. Chico jopa antoi Naperon "alistaa"itsensä ja arvatkaa vaan missä kaikki 3 koiraa sitten nukkui jatkossa..sängyn alla kaikki 3 samassa mykkyrässä..Napero lähti sitten pikkukoira-laumaan kasvamaan ja oppimaan koiran tapoja ja onneksi tuli takaisin ja niinkin lähelle kuin meidän naapuriin eli näemme pientä jatkossakin .


Kuvia parin viikon ajalta lisään tähän kirjoitukseen jahka Vuodatuksen toimiminen sen sallii..